Ruotsalaiset ovat keksineet kaikenlaista ja sen lisäksi näkkileivän. Ihmetellä täytyy miksi suomalaiset eivät keksineet näkkileipää. Voihan olla, että suomalaiset keksivätkin näkkileivän, mutta se oli aikana, jolloin Suomi oli osa suurta Ruotsinmaata. Oli niin tai näin, näkkileipä on oiva keksintö. Tarkoitan leivän säilyvyyttä. Erityisesti vanhaan aikaan, jolloin jääkaappeja ei ollut ja ruoan säilyvyys oli elämisen ehto. Kova leipä säilyy pitkään ja se on kevyttä murkinaa kalastus- ja metsästysretkille puhumattakaan sotaretkistä.
Kokeilin näkkileipän tekoa ihan omalla reseptillä. Periaatteessa taikina on helppo ja yksinkertainen. Jauhoja, siemeniä, vettä ja suolaa. Tässä oma versioni :
2 dl vettä
I dl kaurahiutaleita
0,5 dl rikottuja ohrasuurimoja
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl ruisjauhoja
1,5 dl erilaiseia siemeniä (seesam, auringonkukka, kurpitsa, pellava)
0,5 tl suolaa
2 tl öljyä
Keitetään vesi kiehuvaksi ja lisätään kaurahiutaleet ja ohrasuurimot. Annetaan seoksen hautua vartti. Sen jälkeen sekoitetaan jauhot, siemenet ja suola. Lisätään kaikki ainekset yhteen ja sekoitetaan hyvin. Öljytään kolme leivinpaperia. Otetaan puolet taikinasta ja levitetään leivinpaperille. Laitetaan toinen leivinpaperi päälle ja kaulitaan taikina hyvin ohueksi. Poistetaan päälimmäinen paperi. Tehdään sama toiselle osalle taikinaa. Laitetaan kaulitut taikinalevyt kahdelle eri pellille. Paistetaan uunissa 175 asteessa 40 minuuttia. Annetaan jäähtyä rauhassa. Kuivuneen näkkileivän voi palastella sopivan kokoisiksi paloiksi.
Helppoa kuin heinänteko. Ohjeita voi muutella mausteilla tai vaihdella jauhoja ja siemeniä. Kokeilemalla löytyy mieleinen näkkäri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti