Tein välillä abstraktista kuvaa. Monta vuotta on mennyt ihmisten kasvojen parissa maalatessa teossarjaa Ihmisiä ryhmäkuvassa. Tarvitsin vapautta ja aivojen tuuletusta. Päätin jatkaa vanhaa abstraktista teossarjaa, jossa on kolme aiempaa työtä valmiina. Tämä uusi pyörre ei syntynyt mitenkään helpolla. Vaikka peruskuvio pysyi pitkään samana, jäi jotain puuttumaan. Syvyyttä ? Tasapainoa ? Voimaa ? Se jokin kaivelee mielessä ja näkyy taulussa vajaavaisuutena. Lopulta tuli kuitenkin valmista. Kuvassa on jotain hahmoja, kuten kuu ja kuppi. Kuun läpi menee höyryävä juova. Koko paketti on jonkinlaisen kierteen sisällä. Vähän niinkuin avaruudessa. Toki tämä on minun vaikutelmani. Abstraktiset työt saa miettiä ihan omilla aivoillaan ja tuntea omilla fiiliksillään. Jostain
vain pitää ja toisesta ei. Kriitikko katselee myös tekniikkaa ja ajan kuvaa. Minä en sitä vaivaudu miettimään. Annan palaa ja sitten yritän kasata aikaan saannoksista jotain kunnollista. Se on aivan sama metodi kaikissa töissäni. Kehystämätön työ vaatii vielä pokat. Ajattelin laittaa hyvin tummat, ohuet ja yksinkertaiset kehykset. Tumma kehys jatkaa taulun tummaa reunaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti