Ilves kyntää, fanit itkee

Vahvoja otteita esittänyt Tampereen Ilves on taas painunut tuttuun loppysyksyn lamaan. Viime vuosina alkusyksy on ollut vauhdikasta ja tuloksellista toimintaa. Maaleja on syntynyt tänäkin syksynä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on pystytty luomaan. Viime viikkoina vauhtia on edelleen ollut, mutta maalinteko on hiipunut. Aamulehden toimittaja sanoi osuvasti muutama vuosi sitten, että Ilveksellä on voittamisen pelko. Siltä se näyttää. Määrätietoinen hyökkääminen on kääntynyt nopeaksi pelailuksi, josta puuttyy tavoite. Kiekon työntäminen verkon perukoille.

Viime vuosina Ilves on kyntänyt taloudellisissa vaikeuksissa. On syöty enemmän kuin tienattu. Uusi aika koitti pari vuotta sitten. Nyt eletään suu sääkkia myöten. Kiekollinen ilme on parantunut. Nuori joukkue luistelee ja touhuaa aktiivisesti. Tulokset ovat kuitenkin jääneet laihoiksi. Tämä vuosi piti olla ensimmäinen vuosi uuden Ilveksen peli-ilmeenä. Saavutukset ovat jäämässä samalle tasolle kuin aikaisempinakin vuosina. Ei tarvitse olla suuri ennustaja, jos sanoo aikaisempien vuosien ilmiöiden toistuvan. Liigan pohjimmaisena tarpovat keväällä tutut seurat Jukurit, Sport, Kookoo, Ilves ja Ässät.

Ilves teki Kivelle ja valmennusporukalle jatkosopimuksen tulevalle vuodelle. Nän johto ilmoitti, ettei vika ole ainakaan valmennuksessa. Samalla Ilves sulki pienen mahdollisuuden uuden ajan alkamisesta. Kivi on saanut näyttää kykynsä. Sen hän on tehnytkin. Nuoria pelaajia kasvaa vuodesta toiseen. Mutta nyt pitäisi saada koko seura menestymään. Siihen Kiven kyvyt eivät näytä riittävän. Toimitusjohtaja Jalo sitoi valmentajasopimuksella omat kätensä. Nyt uuden valmentajan mahdollinen palkkaaminen edellyttää myös Kivensamanaikaista  palkanmaksun. Se tietää taas lisäkuluja.

Pelaajahankinnat ovat olleet vähintäänkin keskitasoa. Ulkolaiset pelaajat eivät ole olleet mitään vahvistuksia. Nykyiset ulkomaanavut Halmo, Generous, Flood ja Barker ovat tasaisia kyntäjiä. Ei
huonoja, muttei mitään vahvistuksiakaan. Parhaita hankintoja ovat olleet kotimaiset nuoret pelaajat omien juniorien lisäksi. Lepaus, Ruotsalainen, Tamminen ja Antonen ovat olleet joukkueen parhaita tehomiehiä.

Ostin Telian liigapassin lokakuun puolivälissä. Ilves-passin. Seuraan sillä Ilveksen koti- ja vieraspelejä. Sen jälkeen on pelattu kymmenen peliä. Seitsemän tappiota ja kolme voittoa. Se on karua kertomaa. Varsinkin, kun on katsonut pelien sisältöä. Vasta reilu kolmannes sarjasta on pelattu. Nyt alkanut lama johdattelee joukkuetta kohti pohjia. Pelaajat ihmettelevät kenessä on vika, kun tulosta ei synny. Valmentaja yrittää pitää pelihuumoria yllä. Sama kaava toistuu vuodesta toiseen. Ilves jatkaa kyntämistä. Viimeeksi tuli kotipelissä 0-4 tappio HPK:lle.

Ilveksen faneille jatkuva kyntäminen on kova paikka. Kaupungin kakkosseurana olemiseen tottuu, mutta vuotuisiin mahalaskuihin on vaikea nöyrtyä vuosi vuoden jälkeen. Toivoa on yritetty pitää yllä, mutta aina tulee tämä sama kaamos. Joukkue on perinteensä orja. Vuodesta toiseen pelaillaan jonkinlaista jääkiekkoa. Varsinkin kotipeleissä fanit ovat saaneet pettyä tai hävetä. Velttoilua ja tehottomuutta on vaikea selitellä vuodesta toiseen.