Mietin miten suomenruotsalaisuus näkyy arkielämässä. Yllättäen ensimmäinen asia mikä tuli mieleen oli Alexander Stubb? Vanhaan hyvään aikaan ruotsin kieltä saattoi kuulla Stockmannilla. Nykyisin sielläkin kuulee enemmän venäjää kuin ruotsia. Nuorena piti etsiä opiskelun jälkeistä työpaikkaa. Sellainen löytyikin Kyrkslättistä. Vain vaivainen puolen vuoden sijaisuus, mutta jotain kuitenkin. Valtaosa puhui seiskytluvulla äidinkielenään ruotsia ja minulta ruotsi sujui aika huonosti. Nykyisin suomalaiset ovat vallanneet myös Kirkkonummen.
Kukaan suomenkielinen ei juhli ruotsalaisuuden päivää. Ehkä rannikkoalueiden suomenruotsalaiset viettävät jotai bileitä, mutta epäilen sitäkin. Ahvenanmaan asukkaat eivät tunnu edes suomenruotsalaisilta. EU:n myötä suhteet Ruotsiin ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Historiallinen menneisyys on ollut suurta ja merkittävää, muta se ei kiinnosta juuri ketään. Työpaikan kahvihuoneessa ei keskustella tänään ruotsalaisuudesta tai juoda ruotsalaisuuden kunniaksi kakkukahveja.
Omassa arkielämässä ruotsalaisuus näkyy erilaisissa ruokajutuissa: Lihapullat, Ärtsoppa, Näckebröd, Pytt i panna, Janssonin kiusaus, Korvapuusti. Ja suomenruotsalaisuus: Ruuneperin torttu. Mutta siinä kaikki.
Ruotsin kielen asema on säilytetty vakaana, muutamista irtiottoyrityksistä huolimatta. Ruotsin kieltä joudutaan lukemaan koulussa, telkusta tulee ruotsinkielistä suomenruotsalaista ohjelmaa. En tiedä katsooko sitä kukaan, mutta asema on taattu. Näiden myötä suomenruotsalaisilla on vakaa asema. Soten yhteydessä on syntynyt kalabaliikkia Vaasan poistaminen päivystyssairaaloiden ykkösketjusta. Se on koettu suomenruotsalaisten ja RKP:n suunnalla hyökkäyksenä. Mene ja tiedä.
Tampereella asuun pieni suomenruotsalaisten porukka, joka äänestää vaaleissa yhden heikäläisen kaupunginvaltuustoon. Hän pitänee huolen kieliasioiden huomioimisesta paikkakunnalla. Yleensä varsin vaivaton ja yhteistyöhaluinen henkilö. Useilla paikkakunnilla on kielienemmistöstä tullut kuitenkin vähemmistö. Niinhän se aikojen kuluessa tuppaa menemään. Valtaväestö syö pienen kielivähemmistön.
Tämä jutun kirjoittaminen on kankea osoitus ruotsalaisuuden päivän merkityksestä. Mitään ei tule mieleen. Fiilikset ovat vähissä. Tunteet ovat olemattomat. Olkoon sitten ruotsalaisuuden päivä. Eihän se minua haittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti