Nuorempien lukijoiden ei kannata jatkaa tämän lukemista, koska jatkossa on luvassa tietämättömyyttä, vajetta osaamisessa ja haluttomuutta oppia uutta teknologiaa. Kaikkea sitä, mihin vanhan liiton ihmiset on pakoitettu ja missä nuoriso on syntymälahjanaan elementissään.
Tunnustan, että viime keväänä käyttöön otettu reititin, keväällä ostettu älytelevisio ja siihen lisätty äänijärjestelmä ova olleet hieno lisä elämääni. Myös liigapassi on ollut oiva piriste harmaaseen syksyyn. Kyse ei ole sinänsä uudesta teknologiasta vaan sen asentamisen ongelmista, terminologiasta ja vakeuksista ymmärtää nopeasti puhuttua salakieltä. Aikaa on kulunut ja tupakkaa palanut (symbolisessa mielessä) ennen kuin laitteet on saatu pelittämään. Ulkopuolinen apu on ollut välttämätöntä. Ihan kauhulla, etten sanoisi paniikissa, ajattelelen uusien laitteiden käyttöönottoa. Nyt ja loppuelämän ajan.
Mobiilielämäni (wau, mikä termi) on perustunut jo vanhaan puhelimeen, jolla soittelen ja tekstailen viestejä ja yhtä vanhaan ipadiin, jolla surffailen netissä. Reitittimen myötä huomasin, että maksan ehkä laajakaistasta turhaan. Puhelin- ja laajakaistalasku on ollut päälle neljäkymppiä. Pähkäilin, että uudella puhelimella voisin jatkaa kodin ulkopuolista nettielämää ja jatkaa kotinettielämää ilmaiseksi taloyhtiön laajakaistalla. Uuden puhelinliittymän kustannus olisi lähes pari kymppiä halvempi kuussa. Sillä säästöllä saisin hankittua parin sadan luurin käytännössä ilmaiseksi. Piti siis ostaa uusi puheln ja siihen uusi liittymä ja lopettaa vanha laajakaista. Muuten hyvä homma ellei takaraivossani olisi painanut asennuskokemukset edellisistä systeemeistä.
Yllättäen löysin uuden puhelimen Elisan liikkeestä samalla kun irtisanoin laajakaistan ja tein uuttaa
liittymäsopimusta. Myyjä suositteli pari sataa maksavaa kiinalaista Huaweitä. Se oli parempi (hänen
mielestään) kuin saman hintainen Korealainen Samsung. Ymmärsin, että kapasiteettia oli peräti 64 gigaa, kun halvoissa puhelimesssa määrä on 16 luokkaaa. Muistissa oli huonot kokemukset oman puhelimen ilmoitukset muistitilan loppumisesta. Ostin sen ja tähän mennessä kaikki hyvin.
Seurasi asian vaikein osuus. Puhelimen käyttöönotto. Emme osanneet aluksi avata korttipaikkaa. Se avautui kuitenkin jonkin ajan jälkeen, kun pakkauksesta löytyi tähän tarkoitukseen lisätty neula. Seuraava pulma oli sim kortin asettaminen lokeroon. Myyjä li neuvonut ottamaan vanhasta simkortista vaölkoiset kuoret pois ja asettamaan jäljelle jäänyt pala laitteeseen. Kortissa oli kuitenkin kaksi kuorikerrosta. Yritin työntää isompaa palasta laitteeseen, muutei onnistunut millään. Lopulta kuprin vielä yhdn kerroksen pois ja kortti mahtui sisään. Nyt puhelimen alkoi toimimaan. Muistin jopa simkortin salasanan ja puhelmen salasanan. Pulma tulkin taas wifin salalasanan kanssa. Siis meidän oman netin (se jossa on outoja numeroita ja kirjaimia peräkkin) salasanan kanssa. Homma jäi
seisomaan kuin kesken jäänyt urakka. Illalla tapasin kuitenkin meidän reitittimen asentaneen nuoren
ihmelapsen. Hän muisteli salasanaa ja ehdotti erästä aika yksinkertaista versiota. Kokeilin kotona ja
taas taivas aukeni. Se oli oikein ja homma nytkäht eteenpäin. Huomasin, että yhteystiedot olivat tulleet van ipadin osalta. Olin kuitenkin kirjoittanut paperille klmisenkymmentä puhelinnumeroa tämän ongelman ratkaisemiseksi. Lisäsin nyt kärsivällisesti ne uuteen puhelimeen. Yllättäen myös ipadin valokuvat ilmestyivät tyhjästä puhelimeen. Kaikki oli kunnossa. Hurraa !
Sitten puhelin ehdotti koko android-järjestelmän päivittämistä. Se toisi uutta ajankohtaista tekniikkaa ja sensitiivisyyttä peliin. Rohkea syö rokan, joten päätin yrittää. Vartin kuluttua päivitys oli valmis. Nyt kysyttiin Android-salasanaa. Siis mitä ! Mikä se on. Hikikarpaleet kihosivat otsalle. Taas uusi salasana. Eikö ne kaikki olleet jo pelissä ? Loppujen lopuksi tajusin, että kyse oli puhelimen omasta salasanasta, jota joutuu käyttämään jatkuvasta. Olin pelastunut. Olin selviytynyt tästäkin viheliäisestä piinasta ilman, että hermot olisivat lopullisesti revenneet. Melkein kyllä. Laitoin isonäyttöisen puhelimen tyynesti pöydälle lepäämään ja tunsin suurta sisäistä tyytyväisyyttä. Otsallani paloi
varmasti kirkas tyytyväisyyden valo koko loppuillan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti