Aurinkoa etsimässä

Eilinen päivä oli sen verran mestyksekäs Cordoban turistinähkävyyksien ja muun kansan vaelluksen suhteen, että päätettiin sunnuntaina keskittyä auringon etsimiseen. Sääennusteet lupasivat auringonpaistetta aamupäivällä puoleen päivään asti. Loppupäivä olisi pilvistä. Meiltähän kestää herätä, tehdä ja syödä aamiaista sekä tälläytyä katukuntoon suurin piirtein puolille päivin. Niin nytkin.

Huomasimme kadulla, että 35 Cordoban Media Maraton juostiin lähistöllä. Numeroista päätellen kisailijoita oli 10.000. Katselijoita ja tukijoukkoja oli moninkertainen määrä. Auringon etsijöille se tarkoitti suljettuja katuja ja valtavaa ihmismassaa. Aurinko kyllä paistoi, mutta sopivan penkin tai yleensä istuttavan paikan löytyminen oli kiven takana. Tai oikeastaan kivisillä aidoilla ja penkeillä  pystyi istumaan, muttei niihin useinkaan paistanut aurinko. Guadalquivir-joen (huom. sama joki kuin Sevillassa) varrelta löytyi muutama aurinkoinen kivetys. Juoksijat ja heidän tukijoukkonsa tankkailivat ja venyttelivät kipeytyneitä jäseniään. Hivuttauduimme pikku hiljaa kohti majapaikkaamme. Löysimmekin sattumalta sisäpihan, jossa oli auringonpaisteessa pöytyä ja tuoleja. Sisällä jaettiin maratonin palkintoja. Iltapäiväkahvia teki mieli. Kaikki lähiravintolat ja -kahvilat olivat täpötäysiä tai pöytäpaikkaa ei saanut capuccino juomiseen. Lopulta sellainen löytyi sivukadulta auringon paisteesta. Kello lähenteli kolmea. Kolmelta aurinko paistoi oman kämppämme pikku terassille. Aurinko siis jatkoi paistamistaan koko iltapäivän. Olimme onnellisia. Laitoimme tapaspöydän terassin viereen ja istuimme nauttimaan.

Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Olut oli kylmää ja viini maukasta. Jääkaapista löydetyt maukkaat tapaspalat maistuivat auringonpaisteessa. Iloa jatkui tappiin asti eli varttia vaille viiteen. Sitten aurinko painui läheisen Mezequitan Catedraalin portin taakse ja alkoivat uudet iltariennot.