Muistelen vieläkin vuoden 1970 joulua kaiholla. Se on minun paras jouluni. Olimme kaverini Kalen mökillä Puumalassa. Matkustimme bussilla jonnekin Puumalan tienoille. Kävelimme muutaman kilometrin jäätä pitkin saareen, jossa oli hirsimokki. Kalen vanhempien mökki. Tehtiin pitkä tovi hommia polttopuiden hakkaamisesta. Takka, hella ja sauna piti lämmittää. Puutalkoiden jälkeen iski pimeys. Pikku hiljaa saimme mökin lämpenemään. Ruokaakin tehtiin. Rantasauna tarjosi hikiset löylyt. Muutama bisse ja viiniäkin nautittiin. Yöllä ohjelmassa oli Radio Luxemburg. Musaa oikealla asenteella. Yöllä parannettiin maailmaa ja ruodittiin jazzin syvintä olemusta.
Päivällä oltiin kolkkakalassa. Läpinäkyvä rantajää antoi mahdollisuuden etsiä kaloja järvestä. Sitten puunuijalla iskettiin kovaa jäähän, jolloin kala pökertyi hetkeksi. Se piti nostaa nopeasti aukosta jään päälle. Valitettavasti saaliina oli vain pieniä kaloja, joista ei ollut joulukaloiksi. Saimaan upeat rantakallioita olivat saaneet sulamisvesistä monimetristen jääpuikkoja. Vähäisen lumikerroksen takia saatoimme vaellella jäitä pitkin erilaisten rantojen ja kallioiden liepeille. Hiljaisuus, pelkkä hiljaisuus joka paikassa.
Illalla toistettiin edellisen illan ohjelma. Kaikki mukavuudet: lämpö, ruoka ja sauna tulivat työn ja ponnistelujen jälkeen. Työ palkitsi tekijöitään. Kaikki oli vaivan arvoista. Ei pisaraakaan joulukrumeluuria , kulutushysteriaa tai jouluviisuja. Luonto, hiljaisuus, lumi, pimeys. Siinä joulun antimet.
Viime vuosina olemme olleet jouluna ulkomailla. Berliinissä ja Roomassa. Molemmissa on ollut runsaasti myös jouluelemenntejä. Joulutoreja ja kirkkojakin. Kuitenkin niistä on mukavia muistoja. Hienoja joulutoreja, tulinen intialainen aattoateria Kreuzbergissä, vapputori ja huurteinen olut aurinkoterassilla Roomassa, käsityö- ja taidekeskus, Vatikaani, Espanjalaiset portaat, italialainen jäätelö, baierilainen olutravintola ja moderni makkararavintola, jne, jne. Turistina jouluisessa suurkaupungissa. Voin suositella, mikäli perinteinen joulusäätö kyllästyttää ja korona hellittää joskus.
Tulevaisuudelta odotan joulua Kanarialla. Siihen on yksi hyvä syy. Aurinko ja lämpö. Niitä kaipaan joulunakin. Kanarialla viihtyisin pidempäänkin. Siellä saa siedätyshoitoa paitsi joulun hoitoon, myös pimeyttä ja kylmyyttä vastaan. Lukija huomaa rivien välistä etten pidä joulusta. En pidäkään. Lapsiperheen isänä olen toteuttanut yli 30 vuotta lasten toiveita ja tarpeita. Miksei myös vaimojen. Omat tarpeet on työnnetty taka-alalle. Helpotuksen tunne tapaninpäivinä on ollut parasta menneissä jouluissa. Työntekijänä joulu on tarjonnut tarpeellisia vapaapäiviä ja niihin on usein liitetty lomapäiviä. Jos jotain muuta hyvää pitäisi sanoa joulusta, sanoisin ruoka. Vastapaistettu kinkku on herkullista. Riisipuuro maistuu jouluna ja muulloinkin. Kalatarjotin: silli, graavi lohi, sinappisilakat, savukala, katkarapumousse, mäti ja keitetty peruna. Siinä on ruokapöydän herkkukattaus. Jouluna, vappuna tai vaikka juhannuksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti