Vuosikymmenien ajan yksityiset henkilöt ja musiikkialan julkaisut ovat hakeneet maailman parasta biisiä. Se ei olekaan ihan helppo tehtävä. Kaiken lisäksi musiikin maku on vähän kuin ruoka. Makuasioista ei voi kiistellä. Voi toki, mutta lopputulos on mitä on.
Hesari pyysi musiikin asiantuntijoita nimeämään maailman sata parasta biisiä. Se onkin järkevää, sillä hyviä kappaleita on valtaisa määrä. Jopa sadan parhaan listaamisessa on omat vaikeutensa. Itse aloin miettimään samaa asiaa. Mikä olisi minun mielestäni maailman paras biisi ja mitkä kappaleet olisivat sadan parhaan joukossa. Pyydän heti anteeksi Hesarin listan tekijöiltä, sillä omalla listallani ei ole Beatlesia, suomalaisia kappaleita eikä edes Lennonin Imaginea tai Led Zeppelinin Stairways to Heavenia.
En jaksa listata edes parhaita kappaleita. Listassani on vain parhaiden kappaleiden esittäjiä. Useimmilta löytyy yksi hyvä kappale, mutta muutaman tekijän kappaleita löytyy useampia. Tässä kuitenkin oma listani epämääräisessä järjestyksessä:
Cream, Otis Redding, Ray Charles, Doors, Spencer Davies Group, John Mayall, B.B. King, Jefferson Airplane, Bob Dylan, Jimi Hendrixin, Janis Joplin, Joni Mitchell, Rolling Stones, Frank Zappa, Mother of Invention, Procul Harum, the Band, Van Morrison, Santana, Tracey Chapman, Joe Jackson, Cindy Lauper, Sting, Dire Straits, the Tubes, Eric Clapton, Doobie Brothers, Little Feat, Amy Winehouse, Nirvana, Radiohead, Pearl Jam, Foo Fightera.
Tässä listassa on rapiat 30 esiintyjää tai bändiä. Syystä tai toisesta listan pääpaino tulee 60- ja 70-luvuilta. Olin silloin nuori. Tunnetta ja paatosta on nuorena kenties enemmän kuin aikuisena tai ikääntyneellä. Esimerkkeinä sadasta biisistä voisin sanoa Otis Redding: Sitting on the Dock of the bay, the Band: Stage fright, Jimi Hendrix: Little Wing, Wind cries Mary, All along the watchtower, Purple Haze, Dire Straits: Your latest trick, Privat Investigations, You and your fried, Telegraph road, Radiohead: Creep. Amy Winehouse: Prehab, Back to Black.
Sitten yritin päkistellä sitä legendaarista parasta biisiä. Ja yllätys yllätys, pääsin kolmeen kappaleeseen. Yhdistävä tekijä on täydellinen sävellys. Näissä kolmessa kappaleessa sävellys on niin hyvä kuin se vain voi olla. Siis minun mielestäni. Muuta yhteistä ei sitten olekaan. Yksi blues, yksi laulelma ja yksi jazzkappale.
Mothers of Invention: Direct from my heart to you. Tässä verevässä bluesissa kenellekään ei jää epäselväksi kuinka suurta rakkaus voi olla juuri sinuun. Frank Zappan säveltämä kappale löytyy albumilta Weasels ripped my flesh, joka julkaistiin vuonna 1970. Mainittakoon vielä bändin loistava sähköviulisti Sugarcane Harris, joka heruttaa viimeisenkin liikutuksen kyyneleet.
Cindy Lauper: Time after time. Yksinkertainen voi olla kaunista. Pelkistetty laulelma tai iskelmä, ihan miten vaan. Yksinkertainen, kevyt ja herkkä sävelmä osuu ja upottaa minut kuuntelukerta toisensa jälkeen Lauper julkaisi kappaleen vuonna 1983. Se on valittu usein maailman kauneimmaksi rakkauslauluja, joten ihan yksin en tällä kertaa ole arvioinnissani. Rakkaus on juuri niin herkkä ja hentoinen kuin Lauperin sävelmä.
Joni Mitchell: The Dry cleaner from Des Moines. Tässä on kyse legendaarisen basistin Charles Mingusin säveltämästä kappaleesta. Joni Mitchell sanoitti ja esitti,kappaleen. Mitchell teki Mingusin musiikkiin pohjautuvat albumin vuonna 1979. Tässä loistavassa kappaleessa on aivan upea jazzillinen meno, jota Mitchell kääntelee ja vääntelee taidokkaasti, sanoisin jopa täydellisesti. Bändi koostuu maailman parhaista jazzmuusikoista. Bassossa Jaco Pastorius? Biisi svengaa kuin hirvi.
Näitä kolmea kappaletta en pysty laittamaan järjestykseen, saati valitsemaan parasta parasta. Jokainen näistä on paras. Minun mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti