Niin vain kävi, että Suomen joukkue nappasi kullan Ruotsin, Venäjän ja Kanadan edestä. Teko hakee vertaistaan. Joskus muistan menneisyydessä USAn yliopistonuorukaisten vieneneen olympiakultaa punakone Neuvostoliiton nenän edestä. Nyt eurooppalaisissa seuroissa pelaavat suomalaiskiekkoiljat tekivät uskomattoman teon. Eikä tullut helpolla. Kovan taistelun kautta tuli niukka voitto ensin huippuammattilaisia vilisevästä Ruotsista. Sen jälkeen sama kohtalo oli myöskin maailmanmestareita ja kiekkomiljonäärejä koostuvalla Venäjällä. Pisteenä iin päälle loppuottelu isoja ja nopeita kanadalaisia vastaan. Hirveän ilotulituksen kesti maalivahti Kevin Lankinen. Ratkaisevat maalit iski joukkueen kapteeni, Lempäälän jätti, Marko Anttila. Kapteeni ratkaisi pelit myös Ruotsia ja Venäjää vastaan. Jääkiekko on joukkuepeli. Tämän todisti pieni Suomi. Vai pitäisikö sanoa iso Suomi. Tämä teki hyvää jääkiekolle. Liikkuva ja kovaa työtä tekevä Joukkue on vahvempi kuin nimimiehiä vilisevä miljonääriporukka. Kyse on raatamisesta, yhteistyöstä ja itseluottamuksesta. Tuskin kukaan jaksoi ennakkoon uskoa tämän porukan voittoon. En minä ainakaan.
Kotoisessa liigassa nähtiin sama pienemmässä mitassa. Pienen budjetin, mutta suuren sydämen HPK, voitti mestaruuden. Tässäkin nähtiin sama ilmiö. Itseensä uskova, pyyteettömästi raatava Joukkue voittaa nimimiehiä vilisevän ennakkosuosikin. Näin nuorille ka kehittyville pelaajille tulee mielikuva ja esimerkki yhteistyön ja tahdon merkityksestä joukkuepelissä. Meilläkin on aiemmin hehkutettu yksilöiden kehittämistä. Nyt nähtiin yhteishenkeä ja kovaa voitonhalua. Siinä avaimet kaikille joukkueurheilun toimijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti