Kauan aikaa sitten, kun Sesimbrassa ei asunut ketään vaan se oli pelkkä hiekkaranta. Maurit lähtivät valloittamaan pohjoisia alueita noin vuonna seitsemän sataa ja risat. Yksi maurien laivoista ajoi kuitenkin myrskyssä karille Praia Ouron lähellä olevaan niemen kallioihin. Koko laiva upposi ja vain vahvimmat, eli laivan orjat pääsivät maihin ja pelastuivat. Osa orjista oli nähnyt laivalla aarrearkun. Miehissä päin lähdettiin sukeltamaan hylkyyn ja pian aarrearkku saatiin hilattua rannalle. Nyt pulmaksi tuli arkin aukaiseminen. Sesam- aukene tai abrakadabra eivät avanneet arkkua. Nuori orjapoika Sesimbra tuli arkkua avaavien miesten luokse ja huusi omaa nimeään tarkoittaen, että antakaa hänen yrittää. Arkku avautuukin pojan huutaessa omaa nimeään. Näin orjat saivat kultaa ja arvoesineitä, joilla he ostivat markkinoilta laivoja ja alkoivat kalastajilsi. Paikka sai nimekseen pojan mukaan, Sesimbra. Eihän se kuulosta lainkaan Portugalilta. Ei tietenkään, koska sehän on muslimien kaleeriorjan nimi. Sen pituinen se. Uskokoon kuka haluaa.
Vihdistä kotoisin oleva Roope Martonen lähti ensimmäistä kertaa Portugaliin. Seikkailuistaan tunnettu Roope saapui Sesimbraan noin kymmenen vuotta sitten. Hän ihastui heti paikkaan ja päätti jäädä sinne erityisesti auringon, ihanan hiekkarannan ja mukavan pikkukaupungin takia. Roope aloitti tiskaajana kalaravinlolassa ja päivisin hän makaili Praia Ouron ja Praia Californian hietikoilla. Aurinko paistoi ja Roope nautti lämmöstä ja rusketuksesta. Muutaman vuoden kuluttua hän huomasi, että iho oli entistä tummempi. Se oli hieno tunne ja elämys. Muutaman lisävuoden jälkeen Roope oli aivan musta. Häntä ei pidetty enää pohjoismaalaisena seikkailijana vaan afrikkalaisena maahanmuuttajana. Päivät kuluivat hietikolla ja illat kalaravintolassa. Pian Roope päätti muuttaa nimensä Roberto Marqueziksi. Kerran rannalla hän tapasi pohjoisesta turistina tulleen tytön. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Näin musta Roberto meni naimisiin ja sai kolme vaaleata lasta, josta kaikki puhuivat. Vaimo tiesi totuuden, mutta sitä ei kerrottu edes lähimmille ystäville. Se oli perhesalaisuus.
Huoneessamme on puinen lokki. Sellainen puusta veistetty, jalat metallilankaa ja pohjalla puupalkki, jossa on narua ympärillä. Ensimmäisenä aamuna heräsin linnun huutoon. Meillä on öisin parvekkeen ovi auki joten linnun ääni tuli selvästi parvekkeelta. Nousin ylös ja huomasin lähes puolimetrisen albatrossin tai jättiläislokin seisovan ilmalämpöpumpun päällä ja raakkuva kovaa. Lintu lähti lentoon, kun avasin liukuovet avoimemmaksi. Tänään tajusin, että albatrossi oli tullut tapaamaan puulintua. Täällä albatrosseille on käynyt seurustelun suhteen kuten kotoSuomessa. Kukaan ei halua enää seurustella ja seksiasiat hoidetaan ihan itse. Kukaan ei viitsi hoidella rääkyiviä pienokaisia.. Sama täällä Sesibran lintuyhteisössä. Puinen lintu on paljon varmempi kaveri, eikä tule paljonkaan erimielisyyksiä. Sitähän se albatrossi meidän asunnosta kaipasi. Laitoin puulinnun parvekkeelle. Maailma on pienempi kuin osasin odottaa.
Olen pohtinut pitkään miten Atlantin aallot vellovat kaikkiin rantoihin. Onhan se ihmeellistä, että täällä Praia Californian hietikolle tulee yötä päivää aaltoja. Sama Karibialla, Atlantin toisella laidalla. Aallot loiskuvat sinnekin. Puhumattakaan Norjasta tai Kap-kaupungissa. Sanomattakin on selvää, että Atlantin keskustassa on tsunamin kaltainen pulppuava kohta. Sieltä aallot lähtevät eri suuntiin ja rantautuvat kuka mihinkin rantaan. Missähän kohtaa se pulputin tarkkaan ottaen oikein on ?
Antarktikselta lohkeaa jatkuvasti isoja jäälohkareita ilmaston lämpenemisen takia. Täälläpäin kalastusalukset tuovat paitsi kalaa, myös isoja jääpaloja, jotka ovat sulaneet matkalla Etelänavalla tänne. Jotain on kuitenkin jäljellä. Laivat tuovat jäät kalasatamaan, josta ravintolat ja coctailbaarit käyvät hakemassa ne. Jää on suolaista, joten se kelpaa erikoisiin drinkkeihin. Paikallinen suosikkijuoma on ANTARKTIS on the ICE. Siihen tulee reippaasti tequilaa, hieman sitruunamehua ja pieni määrä sokerilientä. Juomaan tulee isoja jääpaloja ja koristeeksi sitruunaviipale. Tämä on aivan samalta maistuva juoma kun perinteinen tequilashotti. Siinähän lipaistaan ensin suolaa, hörpitään tequila ja puraista sitruunaviipaleesta. Tässä drinkissä ne kaikki ovat samassa paketissa. Näin Antarktiksen jäät tulevat hyvään businesskäyttöön ja ilmaston lämpenemisestä saadaa ainakin jotain hyötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti