No niin. Täällä ollaan. Lissabon on iso kaupunki, mutta asukasmäärältään hiukan Helsinkiä pienempi. Ison eron tekee rakennusten matala koko. Täällä ei ole ainakaan keskustassa korkeita rakennuksia. Neljää kerrosta korkeampia. Historiallisia taloja on pilvin pimein. Lissabon on rakennettu yhdeksälle kukkulalle. Korkeuseroja ja jalkaisin kiipeilyä riittää. Tämä on kuntoilijan ihannekaupunki.
Asustelemme Bairro Altossa. Alue on turistien suosiossa. Huoneistomme on 70 neliön kolmio. Paikka oli tietoinen valita ja siitä saamme syyttää vain itseämme. Tämä on vähän niinkuin Pispala kertaa kymmenen. Erona on valtaisa määrä ravintoloita ja baareja. Sen myötä nuorisoa on kaduilla pilvin pimein ilta yhdestätoista aamu viiteen ja meteli on korvia huumaava. Nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Korvatulpilla varustettuna ja patja keittiöön. Jälkimmäinen on talon toisella laidalla.
Kävimme Jardim Botanicossa. Se on iso kasvipuutarha, jonne maksoi neljä euroa. Kiva ja iso trooppinen puutarha. Korkeimmat palmut huitelivat parissakymmenessä metrissä. Sen jälkeen kävelimme Amoreirasiin, jossa oli valtaisa ostoskeskus. Merkkiliikkeitä toisensa jälkeen. Siellä oli myös Auchanin elintarvikeliike. Ostin tuliaisia.
Ratikkahan se siinä. Vaan eipä ole. Tämä on funiculaari eli eräänlainen hissi. Ratikka on Lissabonin tunnus. Mutta tämä hissi on vielä suurempi suosikki. Sillä nousee helposti Bairro Alton keskitasolle. Siitä sitten käppäillään meidän kämpille päin. Matkalla on ravintoloita, happy hoursia ja baareja moneen makuun. Meidän kolkilla pieni olut maksaa euron samoin shotti vodkaa tai rommia. Aika halpaa. Tekisi mieli ottaa paukut. Ehkä otin ehkä en, Matti Nykästä lainatakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti