Ennen vanhaan Suomen puolueettomuuspolitiikka nojasi YYA-sopimukseen. Neuvostoliiton muuttuminen Venäjäksi lopetti lopullisesti tämän kauden. Puheet ja haaveet Suomen liittymisestä Natoon alkoivat kasvaa. Kansa on näyttänyt galluppien mukaan kuitenkin vierastavan Natoa. Venäjän uuden agressiivisemman laajentumispolitiikan myötä Nato-keskustelu on lisääntynyt. Yhteisiä sotaharjoituksia on pidetty Naton kanssa Suomessa ja Baltiassa. Presidentti Niinistö on vilautellut kiinnostusta EU-maiden yhteisen puolustuksen puolesta. Se ei ole saanut suurempaa vastakaikua. Myös tiiviimpi yhteistyö Ruotsin kanssa on noussut yhä useimmin esiin. Tämän jälkeen sovittiin puolihuolimattomasti puolustusyhteistyösopimus Britannian kanssa. Jotkut puolustusvaliokunnan jäsenet eivät olleet edes tietoisia koko asiasta. Tehdään sopimus maan kanssa, joka irtautuu EU:sta. USA:ssa kuohuu lähes kaikenlaisissa asioissa. Vainoharhaiselta vaikuttava presidentti taistelee kaikkea liikkuvaa vastaan. Yhdysvaltojen presidentin Trumpin erikoiset otteet ovat vähintäänkiin lisänneet epätietoisuutta Yhdysvaltojen halusta puolustaa Euroopan Natoon kuuluvia maita. Tämä vähentää Suomen kiinnostusta Natoa kohtaan. Myös Ranskan presidentin vaalit lähestyvät. Populisti Le Penn liputtaa hyviä suhteita Venäjän kanssa. Melkoinen sekamelska, jossa ydinasiat näyttävät karkailevan milloin mihinkin suuntaan.
Tämän kaiken johdosta syntyy paljon kysymyksiä. Johtaako kukaan Suomessa puolustuspolitiikkaa ja puolustusstrategiaa ? Presidentti, pääministeri, puolustusministeri, eduskunta, puolustusvaliokunta vai kaikki vuoronperään ? Onko Suomi jatkossakin puolueeton maa tai sotilaallisesti liittoutumaton maa ? Maailmassa on tapahtunut poliittisia muutoksia, näkökulmat vaihtuvat kuin tuuliviiri. Onko tilanne kenkään hallinnassa ? Pitäisikö meillä olla jonkinlainen pysyvämpi näkökulma puolustuspolitiikan perustana ?
Tältä tämä puolustuspolitiikan keskustelu näyttää Peltolammin näkökulmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti