Käytiin katsomassa Niagaran päivänäytöksessä elokuva Vincent van Goghista. Odotukset olivat suuret, sillä näimme joulukuussa Riikassa elokuvan mainoksen. No, mitä tästä sanoisin ! Päälimmäisenä on pienoinen pettymys. Elokuva on vaisuhko taiteellinen elokuva. Mutta elokuvan taiteellisuus tulee itse elokuvasta, ei niinkään kuvattavaata henkilöstä. Elokuvassa käsiteltiin pääasiassa maalarin mielenmaisemia Ranskassa ja hänen mielisairautta. Paljon maisemia ja ulkoilmaa. Tapahtumia käydään läpi pääosin henkilöiden, etenkin van Goghin, kertomana. Tapahtumia on kovin niukasti. Se tekee elokuvasta hieman lattean. Mitään suuria tunnelmia, iloja, pettymyksiä, tuskia tai vastaavaa ei ole tarjolla. Taitelijan veli Theo kuvataan hyväntekijänä ja läheisenä ymmärtäjänä. Elokuvassa käväisee myös taiteilijakollega Paul Gauguin. Yhdessäolo päättyy riitaan. Molemmat kulkevat omia teitään Van Gogh sairauden tiellä ja Gauguin Tyynen valtameren saarilla.
Esikoisohjaaja Julian Schnabel kuvaa tapahtumia kerronnan kautta. Se ei välttämättä luo ulokkeita vaan tasaisen tuntuisen melankolian. Pääosanesittäjä Willem Dafoe selvisi helposti tehtävästää. Olisi venynyt paljon parempaankin, jos olisi edellytetty. Musiikista vastasi elettömällä, mutta merkittävällä tavalla Tatjana Lisovskaia. Taiteen ystävien tai muuten rauhallisten ihmisten kannattaa käydä katsomassa. Niagaran liput maksoivat vain 7 euroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti