torstai 10. lokakuuta 2019

Aleksis Kiven päivä

Tänään on Suomen kielen ja kirjallisuuden päivä. On siis syytä kirjoittaa pieni kirjoitus. Suomen kieli ei ole suinkaan mikään itsestään selvyys vaikka niin voisi helposti kuvitella. Olemme itse tottuneet ja saaneet käyttää omaa kieltä. Meillä on jo perinteinen kirjallisuuden ja median virta, joka jatkaa jokapäiväistä kulkuaan. Vierasperäiset sanat, lähinnä englannin kielestä, muokkaavat usein kieltämme. Samoin puhekieli ja monenlaiset hokemat ja lyhenteet tuovat kieleen ajankohtaisia vivahteita.

Suomi on pieni maa. Jos ajatellaan isoja maita ja niiden sisällä olevia vähemmistöjä, ne hiipuvat pääkielien puristuksessa. Itsenäinen kansakunta ja itsenäinen käyttökieli takaavat oman kielen tulevaisuutta. Mutta on kielellä monia uhkakuvia. Tietokonemaailma, kansojen vyöryt, lukemisen hiipuminen. Jokainen niistä voi kääntää laivan suuntaa, paitsi elämäntapoja myös omaa kieltämme.

Suomen kieli on hieno kieli. Se on kaikenkaikkiaan vierasmaalaiselle kohtuullisen vaikea. Toisella puolella on kielen monimuotoisuus ja ilmaisujen rikkaus. Itse nautin kovasti lukemattomista erilaisista tavoista ilmaista samantyyppistä asiantilaa. Pienillä sanojen muutoksilla saadaan vivahde-eroja, joita vain äidinkielen hallitseva ihminen pystyy ymmärtämään. Mietin jo nuorena vierasmaalaisen kanssa käytyjä keskusteluja. Hienovaraisten ilmaisujen selittäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

Yleiskieli on vähitellen häivyttänyt alleen eri alueiden murteita. Mutta edelleen syntyy uusia paikallisia ilmaisuja, jotka rikastuttavat mutta joskus myös ärsyttävät ihmisiä. Nykyisin suvaitaan aika paljon monenkirjavaa puhekieltä, esimerkiksi median piirissä. Kielen ohjaaminen ei ole enää suuremmin tarpeen, sillä ilmaisujen ymmärtäminen täyttää kielen tarkoituksen. Siinä onkin kielen syvin olemus. Muistan koululaisena päntänneeni vastentahtoisesti äidinkielen ja muidenkin kielien
kielioppia. Huonolla menestyksellä. Myöhemmin aloin ymmärtää kielen tarkoitusta asioiden
viestinnän näkökulmasta. Kielioppi on sekin tärkeää, mutta tärkeämpää on viedä viesti maaliin.

Kannattaa kokeilla ilmaista samoja asioita eri tavoin. Siinä Suomen kieli on vertaansa vailla.
Siinä voisi olla jollekin televisiokanavalle hauska ja hyödyllinen visailuformaatti. Miten eri ihmiset ilmaisevat saman asian eri tavoin ? Suosittu viihdeohjelma Putous on tällaisen ohjelman lähimaastossa. Viihteen keinoin jalostetaan omaa äidinkieltämme. Viime vuosina on tullut uusia ilmaisumuotoja, jotka rikastuttavat uudella tavoin kieltämme. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat stand up ja räp-musiikki. Molemmat alkujaan Atlantin takaa tulleita muotoja. Ne ovat molemmat kääntyneet näppärästi jalostamaan omaa ilmaisuamme. Avarakatseisuus antaa tilaa uudelle kielelle ja uusille ilmaisumuodoille.

Tämän kirjoitin tänään, Aleksis Kiven päivänä.

Ei kommentteja: