Lainasin kirjastosta pikalainalla Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan kirjoittaman kirjan Suurituloiset. Kaksikko on tehnyt tutkimuksen suurituloisimman promillen ajatuksista. Suurituloiseen promille kuuluu reilu 5000 ihmistä. Heistä 90 henkilöä on haastateltu. Suurituloisten promille on jaettu kolmeen ryhmään tulonmuodostuksen mukaan: perijät, johtajat ja yrittäjät. Jako on oikein osuva, sillä ryhmät poikkeavat toisistaan muutaman asian takia. Mutta paljon yhteistäkin löytyy.
Perijät ovat saaneet omaisuutensa vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan. Useat perijät kertovat, että suuri omaisuus ei ole varsinaisesti heillä käytettävissä vaan se on ikäänkuin lainassa. Tehtävänä on kasvattaa pääomaa suuremmaksi kuin mitä se on ollut heidän saadessaan sen. Rikkailla suvuilla on usein paljon yhteyksiä muihin sukuihin. Perijät näkevät paljon vaivaa ja käyttävät erilaisia keinoja, jotta jälkipolvi omaksuisi samanlaiset arvot ja asenteet rahan kasvattamiseen. Näin pääoma saadaan kasvamaan sukupolvelta toiselle. Tällaisia keinoja ovat vanhempien opastus, sukuneuvostot, kaupallinen koulutus, erilaisten huippuasiantuntijoiden luennot sekä next generation- ryhmät.
Johtajat ovat huippuammattilaisia johtajia, joille maksetaan isoa palkkaa ja jotka saavat erilaisia bonuksia ja lisäetuisuuksia tuloksekkaan työn ansiosta. Johtajat pitävät suuria ansioita ansaittuna, koska he tekevät ympyriäisiä päiviä ja työ on kovaa ja yksinäistä. Johtajat ovat hyvin verkostoituneita erilaisiin elinkeinoelämän etujärjestöihin ja yhteiskunnan keskeisiin toimijoihin. He harrastavat myös usein yhdessä golfia, tennistä, metsästystä ja purjehtimista.
Yrittäjät ovat tehneet omaisuutetensa joko oman yrityksen kautta tai myymällä yrityksensä hyvään hintaan. Yrittäjät ovat eristäytyneempiä kuin muut ryhmät. Heillä ei ole aikaa yhteistoimintoihin, ellei se palvele yrityksen etua. Yrittäjät eivät ole myöskään edustettuina elinkeinoelämän johtotehtävissä. Yrittäjät suhtautuvat kriittisesti useisiin talouselämän yhteisöihin ja metsästysseuroihin. He keskittyvät ja arvostavat omaa työtänsä, koska kukaan muu ei sitä ymmärrä.
Yhteistä kaikille haastatelluille on kriittisyys yhteiskuntaa ja varsinkin verotusta kohtaan. Erityisesti perintövero on tarpeeton. Myös ansiotulovero ja pääomavero ovat kohtuuttoman suuria. Tämä siitäkin huolimatta, että varallisuusvero poistettiin muutama vuosimsitten ja monet rikkaat ovat yritysjärjestelyin muuttaneet tulonsa matalamman pääomaveron piiriin. Haastatellut arvostavat hyvinvointiyhteiskunnan tasa-arvoa, mutta kritisoivat liian pitkälle meneviä toimeentulolotukia, vapaamatkustajia ja työtä kaihtavia ihmisiä. Isänmaallisuus on ristiriitainen käsite. Toisaalta ollaan ylpeitä omasta roolista yhteiskunnan rahoittamisesta verojen maksun kautta. Toisaalta ollaan valmiita muuttamaan paremmin muihn maihin paremman tuottavuuden ja tulotason saavuttamiseksi. Rikkaat karttavat julkisuutta, ellei se palvele yrityksen tai oman toiminnan etua. Verokalenterin julkaisupäivä on vastenmielinen päivä rikkaille.
Kantolan ja Kuuselan kirja on mielenkiintoista luettavaa. Kirja on kirjoitettu hyvin ja erilaiset ilmiöt ja mielipiteet kuvataan perustellusti. Kirjassa on käytetty myös muita lähteitä kuin haastatteluja. Niiden kautta suurituloisten tiedot avautuvat laajemmin. Haastateltujen henkilötiedot on häivytetty
luottamuksen säilyttämisen takia. Vaikka kirja ei sisällä juurikaan paljon uusia näkökulmia rikkaiden elämään, antaa se hyvän ja kattavan käsityksen promillen elämästä, mielipiteistä, onnesta ja ongelmista. Tässä on mainio joululahja sosiologiasta ja yhteiskunnallisista ilmiöistä kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti