Suomen olympiakomitea on tehnyt tutkimusta ja haastatellut urheilijoita ja asiantuntijoita, jotta voitaisiin selvittää miksi Suomi ei menesty enää arvokisoissa. Näinhän kävi Pariisin olympialaisissa. Olympiakomitea on löytänyt kymmenen tekijää miksi emme enää menesty. Tässä lista syistä :
1. Suomen nuoria ei kiinnosta urheilu. Paljon kiinnostavampaa on pelata tietokoneella tai puhelimella. Myös somessa on hauskempaa kiusata kavereita tai katsella hauskoja videoita eri puolilta maailmaa. Elämä on netissä eikä urheilukentällä. Laadukas puhelin hakkaa selkeästi kaikki hikiset harkat.
2. Suomen nuoria ei kiinnosta enää yksilölajien harjoittelu. On paljon hauskempaa kisailla yhdessä porukan kanssa. Porukassa tapahtuu aina jotain jännää. Voittaminenkin on kivaa, mutta siitä huolehtivat tosikot, joista tulee myöhemmin ammattiurheilijoita. Sitäpaitsi joukkuelajeissa on aina hyviä saunailtoja, joissa pidetään hauskaa olan takaa.
3. Suomen valtio on antanut urheiluun ja erityisesti huippu-urheilulle vain pieniä muruja. Verrattuna moniin muihin maihin, meidän rahat ovat pelkkiä taskurahoja. Antakaa kunnolla rahaa, niin kyllä niitä mitaleita alkaa tippua Suomeenkin. Olympiakomiteaan tarvitaan lisää uutta henkilöstöä viemään urheilun kehittämisprojekteja eteenpäin. Se kysyy riihikuivaa rahaa. Kysymys on yksinkertainen. Jos halutaan menestystä, siihen pitää panostaa.
4. Suomi oli viime vuosisadan lopulla nuori valtio ja halusi nousta maailman tietoisuuteen. Suomi juostiin maailmankartalle. Nyt ei enää ole mitään tarvetta. Sen sijaan sellaiset nuoret maat kuten Uganda, Grenadiinit, Sant Kitts & Nevis, Intia, Pakistan, Etiopia, Norsunluurannikko jne haluavat tehdä saman. Siksi ne keräävät mitaleita.
5. Suomi on Pohjoimaiden heikoin urheilumaa. Se on selvää kun ajattelee naapureitamme. Tanskassa on aina ollut vapaampaa kuin meillä. Ei olla turhan tärkeitä. Norjassa on öljymiljoonia, joiden kautta voidaa harjoitella kymmeniä vuosia lämpimissä oloissa. Ruotsilla on aina sitä käsittämätöntä onnea, tsäkää, tuuria. Vaikka olisi kuinka mahdoton tilanne ruotsalainen voittaa hyvällä onnella. Suomalainen häviää ruotsalaiselle vähintään sadasosa sekuntin. Aina. Siihen on totuttu.
6. Suomalaiset urheilijat eivät harjoittele tarpeeksi. Jos ei pärjää, pitää harjoitella enemmän kuin kilpailijat. Siinä koko jutun ydin. Harjoitus tekee mestarin ja kova harjoitus olympiavoittajan. Pitkien matkojen mestarijuoksija Juha Väätäinen kertoo muistelmissaan kuinka Kenian leirillä harjoiteltiin kovaa, todella kovaa. Illalla oli pakko juoda pullo viiniä ja olutta päälle, että pystyi rentoutumaan päivän harjoituksista.
7. Suomalaisia urheilijoita vaivaavat erilaiset loukkaantumiset ja taudit. Suomalaisia vaivaavat taudit enemmän kuin muun maalaisia urheilijoita. Emme ole tottuneet kilpailemaan. Olemme tottuneet, että huippu-urheilijoiden kausi on ollut hankala. Viime vuosina menestyksen puute näkyi ja kuului usein kisojen jälkeen. Tunnepurkauksiin ja itkuun purskahtavat urheilijat joutuvat tunnustamaan kaikki sairaudet, jotka ovat haitanneet kilpailemista ja estäneet harjoittelun. Monilla urheilijoilla on vaivojen ja kipujen lisäksi ollut monia muita haasteita kuten sopivien välineiden ja kisa-asujen valitseminen, energisen ruokavalion testaaminen, parisuhteiden sovittaminen harjoitteluaikatauluun, perheen esikoisen syntymä ja omakotitalon rakennusvaihe.
8. Suomen urheilun strategia on epäonnistunut. Olemme olleet mukana lajeissa, joissa on jopa kymmeniä miljoonia urheilijoita. Meidän tulisi panostaa lajeihin, joissa olemme menestyneet. Näitähän on monia kuten esimerkiksi jääkiekko, ralli, suunnistus, pesäpallo, jääpallo, salibandy, frisbeegolf ja hiihto. Kaikki paukut on suunnattava menestyslajeihin ja muut lajit saavat pärjätä omillaan. Päästäkseen näihin lajeihin mukaan pitää vähintään voittaa maailman mestaruus ja olympiakulta.
9. Meidän huippu-urheilijat ovat liian tavallisen näköisiä. Tavallisen näköiset urheilijat eivät kiinnosta ketään. Urheilijoiden pitää näyttää hyvältä, kauniilta ja seksikkäältä. Hyvän näköiset urheilijat ovat mukavaa seuraa pitkillä harjoitusmatkoilla. Kaunis urheilija saa paljon,enemmän huomiota. Sponsorit ja media yleensä kiinnostuvat näistä urheilijoista ja seuraavat heidän uraansa ja henkilökohtaista elämää. Tavallisen näköisten urheilijoiden elä ei juurikaan kiinnosta ketään. Esimerkiksi aita… No, jos jätetään tämä esimerkki kertomatta. Urheilukisoissa käytetään usein hyvin niukkoja asusteita, jotta suoritus olisi täydellinen. Edustavan näköinen vartalo näkyy niukkojen vaatteiden alta selvästi. Se näkyy myös kisoja seuraavalle yleisölle ja television katsojille.
10. Median syytä koko homma. Suuret tiedotusvälineet luovat odotuksia toisensa jälkeen. Kun urheilija lähestyy vähänkin Suomen ennätyksiä, heti ollaan povaamassa maailman mestaruuksia. Media seuraa parhaita urheilijoita hetki hetkeltä. Sitten kisojen lähestyessä urheilujohtajien pitää ennustaa kuinka monta mitalia tulee. Eihän siinä tilanteessa voi sanoa totuutta, ettei yhtään mitalia ole tulossa. Sanotaan vaikka, että kaksi mitalia tulee. Sitten kun ei tule yhtään, aletaan etsimään syyllisiä. Se on ihan väärin. Tiedotusvälineiden luoma kuva on täysin väärä.
11. Mehän ollaan dopingissa jääty aivan lähtötelineisiin. Lahden trauma on yhä muistissa ja se pelottaa niin urheilijoita kuin joukkueen lääkäreitäkin. Muissa maissa ei ole näitä traumoja vaan siellä on menty eteenpäin sallitulla keinoilla, jotka sitten julistetaan myöhemmin kielletyissä. Tiede ja erityisesti lääketiede on urheilijoiden taustalla. Paitsi ei suomalaisten urheilijoiden taustalla. Tähän tarvittaisiin panostusta, mutta meillä on tämä sote ja sen ongelmat. Sieltä on turha pyydellä neuvoa.
12. Suomalaiset urheilijat kilpailevat väärissä kisoissa. Meikäläiset viihtyvät Pihtiputaalla, Somerolla ja Lapinlahdella. Siellä he saavat paljon huomiota ja faneja riittää. Maailman huiput ovat Lontoossa, Brysselissä, Zürichissä ja Pekingissä. Siellä meikäläisiä ei tunne kukaan. Kilpakumppaneiden kanssa pitää oppia kilpailemaan ja heitä pitää oppia myös voittamaan. Maailman kerma ei erehdy meidän peräkylille. Ehkä kerran Paavo Nurmi - kisoihin, mutta se siinä. Meidän pitää mennä maailmalle, muuten jäämme nuolemaan näppejä.
13, Palkkiojärjestelmä on epäoikeudenmukainen. Urheilijan voittaessa mitalin hänelle annetaan kukkia, kakkua, maljakoita ja tontteja. Olympiakomitean johto ei saa mitään. Korkeintaan selkään taputtelua. Kultamitalit ovat myös meidänmansiota ja siksi palkkioita pitäisi jakaa myös meille. Eikä nyt tarkoiteta malakoista ja kakusta. Tontteja, edustusautojen ja palkankorotuksia. Se antaisi vähän motivaatiota. Voitteko kuvitella millaista on seurata vesisateessa jotain tylsää urheilukilpailua tai kuunnella hävinneen urheilijan itkua, puhumattakaan kadonneista välineistä tai matkalipuista, huonosta hotellista ja oudoista ruokalajeista. Jotain kunniaa kuuluu myös meille.
Tässä on kymmenen tärkeintä syytä, miksi urheilijamme eivät ole menestyneet. Näistähän päätettiin Olympiakomitean hallituksen kokouksessa Pariisissa..
- ” Näitähän on paljon enemmän ! Eihän näistä ulkonäköasioista pitänyt kertoa julkisesti tässä yhteydessä. Eikä meidän palkkavaatimuksista. Mitä nämä dopingit täällä tekevät ? Sehän oli oman porukan sisäistä keskustelua. Kuka prha… Ottakaa ne nyt pois sieltä listalta, tolvanat !”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti