Lomalla ollaan ja mikäs sen paremmin sopii lomalaisille kuin matka Hollantiin ja Belgiaan. Tarkemmin sanottuna Amsterdamiin ja Brysseliin. Se on eräänlainen palkinto muuton ja putkiremontin aiheuttamista vaivoista. Hollanti on tuttu maa, sillä tämä on kymmenes kerta maassa. Amsterdamissakin on tullut käytyä tätä ennen kolme kertaa. Belgiassa olen ollut viisi kertaa ja Brysselissä kahdesti. Vaikka visiittejä on ollut aika monia, odotan innolla tätä reissua. Haluan myös esitellä kumppanilleni nämä maat ja kaupungit, joissa hän ei ole käynyt. Molemmissa maissa ja kaupungeissa on paljon kiinnostavia asioita. Aion ottaa myös rauhallisesti. Se tarkoittaa katukahviloita ja ihmisten observointia. Elämänilmiöiden seuraamista. Se on tämä matkan haaste ja tavoite. Ottaa rennosti ilman suunnitelmia.
Joitakin ruokasysteemeitä pitää kuitenkin kokea.
Hollannissa on kaksi must-juttua: juusto ja rijstafel. Kun astuu paikalliseen juustokauppaan ja maistaa tuoretta goudaa tai vanhaa goudaa, makunystyrät kohoavat taivaisiin. Juustoja on valtaisat määrät. Indonesialainen riisipöytä pitää sisällään riisin lisäksi 5-20 erilaista maukasta, tulista, makeaa annosta. Surinamilainen keittiö on myös Hollannissa läsnä, sillä suninamilaisia asuu paljon Hollannissa. Surinam on ollut osa Hollantia.
Belgiassa on neljä must-juttua: oluet, belgianperunat, simpukat ja konvehdit. Delirium cafessa on myynnissä 2400 olutlaatua. Belgia on oluenjuojien taivas. Makuja ja oluttyyppejä on lukemattomia. Ranskanperunat keksittiin Belgiassa. Ne ovat ihanan paksuja ja maukkaita katuleittiöstä ostettuna. Valkoviinissä keitetyt tuoreet simpukat vievät kielen mennessä. Perussetin vaihtoehtona on valkosipulissa, chilistä tai kermassa haudutetut simpukat. Puhumattakaan lukemattomista tuoreen suklaan myymälöistä. Pehmeää, suussasulavaa, makeaa suklaata erilaisin täyttein höystettyinä. Siinä jäävät Fazerit ja Marabout kauas unholaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti