Nyt viikonloppuna ei ole enää satanut. Olemme siitä hyvin kiitollisia. Joka päivä on heitetty sellainen vajaan kympin lenkki, kävellen.
Ostin Waterloopleinin kirppikseltä nahkahousut. Sitten ostin paksun hupparivillapuseron. Tämä on poikkeuksellista, sillä edellisenä päivänä ostin nahkatakin. Kaikki maksoivat noin neljäkymppiä kappale. Yleensä en osta mitään, ainakaan vaatteita.
Hieman alkaa kypsyttää tämä ihmispaljous. Aina kun astumme ulos, kymmentuhatta muutakin on lähtenyt liikkeelle. Eikä pelkästään täällä lyhtyjen alueella vaan joka paikassa ympäri keskustaa. Epäilen, että porukkaa on liikkeellä myös silloinkin, kun olemme jossa muualla tai lepäilemässä hotellissa. Joka päivä, joka tunti massat vaeltavat kaduilla. Tämä lienee sitä turismiteollisuutta.
Leidseplein on yksi viihdekeskus, jossa on paljon ruokaravintoloita, pubeja, terasse ja diskoja. Sen lisäksi siellä on livemusaa. Ja kymmenentuhatta kanssaeläjää.
Menimme indonesialaisen ravintolaan syömään Rijstafelia. Tarjolla Special nimisessä menussa oli noin reilu kymmenen erilaista annosta, joita syötiin riisin kanssa. Hienoja makuja. Viinipullon ja tippien kanssa koko komeus maksoi seitsemän kymppiä. Ei paha. Paikan nimi oli Puri Mas. Seuraavana iltana syötiin vietnamilaisessa ravintolassa erilaista salaattipitoista ruokaa. Hinta 26 ekeä. Myös hyvää, muttei mitään Rijstafelia.
Waterholesa soitti Grale Door-niminen bändi. Siis Dave Grohl käännös. Soittivat Foo Fighters musaa. Täysin vieras heppu tarjosi meille bissen ja viiniä. Ystävällistä. Café Altossa soitti jazzia hollantilaisen rumpalin bändi, jossa on kaksi puhaltajaa Espanjasta ja kitaristi ja basisti Portugalista. Nimeä en muista, mutta hyvin meni. Bourbon street-nimisessä musiikki barissa soitteli jenkkibluesmies. Bluesia, rockia ja rythm and bluesia. Hyvin veti. Nimi oli Chage tai jotain. Oikein hyvä.
Tuulimyllyn oli tehty panimo. Brouverij. Sielä sai maistella erilaisi talon oluita kahdeksalla ekellä.
Westergasfabrijk on muuttunut erilaisten kauppojen, museoiden ja soittopainikkeilla tyyssijaksi. Sunnuntaina oli foodmarket, josta sai ostella etnistä ruokaa ja olutta ja viiniä. Porukkaa oli runsaasti. Makua oli samoin runsaasti. North Sea Jazz Clubilla Cherry Sunday-niminen vokalisti lauloi Billie Hollidayta. Parasta mitä täällä on kuultu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti