Bozarissa soitti Belgian kansallinen sinfoniaorkesteri ONB/NOB. Johtajana Ion Marin. Päästiin kolmannelle riville ihan viulistien takapultin viereen. Ohjelmistossa Rossinin Wilhelm Telliä eli biisiä, jota amerikkalaiset piirroselokuvien tekijät käyttävät takaa-ajokohtauksissa. Pianisti Jean-Efflam Bavouzet veti Beethovenin pianokonserton numero neljä, opus 58. Ihan hyvää luritusta. Sitten pitkähkö ja sekava Berliozin sinfonia fantastique, opus 14. Berliozin veto kesti aivan liian kauan, mutta yleisö antoi kapulle mojovat aplodit. Gigolon oloinen mies.
Grande Placella oli jonkinlainen Vallonian ( ranskankielisen etelän) juhla. Esiintymässä viihdemaailman huiput maakunnasta. Aukio oli mustanaan väkeä.
Käpyttelimme lopulta kotoisen Sain Josse ten Nooden nurkille Liberte aukiolle. Ravintola Liberty veteli viimeistä iltaa, koska se oli päätetty lopettaa. Paikallinen englantia taitava heppu tarjosi viiniä sen kunniaksi ja kertoi samalla pienessä laitamyötäisessä kuinka epäoikeudenmukaista paikan lopettaminen oli. Kiva paikka ja täynnä paikallisia ihmisiä.
Täällä muuten porrää hälytysajoneuvojen vähintään kerran tunnissa. Ilmeisen vaarallinen kaupunki. Enpä ole kuitenkaan nähnyt mitään onnettomuuksia.
Seuraavana päivänä suunnistimme Ixellesiin. Siellä oli hyvin kotoisa kaupunginosa, jossa oli iso tori. Myynnissä vihanneksia, leipää, juustoja, makkaraa, pasteijoita, crepesiä, voileipiä, viiniä, ranskalaisia. Torin laidalla oli myös pieni ranskalaiskioski. Sen sanottiin olevan paras perunapaikka. Pitäisi puhua belgianperunoista eikä ranskalaisista, sillä ne ovat ihan eri asia. Fries Flagey on nimi. Ihan tiedoksi, jos satutte kulkemaan ohi. Jono oli parikymmentä metriä pitkä.
Illalla oli sitten vuorossa Saint Jazz ten Noode jazz festarit. Tapahtumapaikkana Botanique. Nykyisin konserttipaikka, mutta entinen Brysselin porvareiden rakentama puutarha tieteellisiin tutkimuksiin. Mutta siitä lisää lehtemme seuraavassa numerossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti