Lähes puoliksi vastentahtoisesti menin Kiasmaan katsomaan Ars 17 näyttelyä. Teemana oli videotaide eikä muissa Hesan museossa ollut mitään kiinnostavaa. Ennakkoasenteeni murskattiin totaalisesti. Näyttely oli ennenkokematon, ajatuksia herättävä, täynnä uudenlaisia kysymyksen asetteluja, tulevaisuuden elämän näkökulmia sivuava, raikas ja yllättävä.
Näyttelyn nimi Hello World olisi voinut olla Hello Future. Niin paljon uudenlaisia näkökulmia taideteokset sisälsivät. Sekä teknisesti että sisällöllisesti. Kun nykykouluissa oppilaita viedään museokäynneille katsomaan mnneisyyttä, tässä olisi tilaisuus katsella nykyteknologiaa tai tulevaisuutta. Uskon, että koulunuoriso tykkäisi ja saisi vielä enemmän irti tästä verrattuna meikäläiseen eläkejyrään.
Parhaiten mieltäni jäi askarruttamaan Patch-teos. Siinä useiden videonäytelmien kautta esiteltiin laite, jonka avulla ihmiset saattavat lukea toistensa ajatuksia. Kyse oli uudesta yhteisöllisyydestä. Joissakin työpaikoissa patch oli pakollinen. Ihmisten välinen jatkuva ajatusten vaihto häivytti tunnemaailmaa.
Toinen kiinnostava teos oli tunnekone. Siinä saattoi itse ilmehtiä kameralle erilaisia ilmeitä, joista kone kertoi tunteiden laadun. Videotallenne jäi pyörimään muiden ihmisten katseltavaksi.
Eräs teos kuvasi jättikokoista miespuolista avatar-hahmoa, joka pohti elämäänsä drinkkien ja tupakan palaessa. Välillä kuultiin aarioita.
Yhdessä teoksessa taiteilija kuvasi itseään kiertävässä kuvassa sekä päältä että ontosta sisällylsestä.
En pysty kuvailemaan kovinkaan hyvin esillä olleita teoksia. Mieluummin kehoitan lukijoita käymään itse paikan päällä ihmettelemässä. Aikaa meni vajaa pari tuntia ja lisää olisi mennyt
varmaan tunti.
Eikä tässä vielä kaikki. Netissä on osoitteessa artplus.kiasma monien taiteilijoiden töitä, joita voi katsella, kuunnella, pelata, rakennella jne. Eikä maksa edes sisäänpääsymaksua. Kokeile ja vietä muutama tunti nettitaiteen lumossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti