Näinä poikkeuksellisina aikoina ihminen etsii uusia selviytymiskeinoja. Kävin viime sunnuntaina viimeistä kertaa kaupassa. Niin ainakin toivon, sillä nyt yritetään eristäytyä. Toivon mukaan ruokaostokset saadaan hoidettua kotiin kuljetettuna. Näyttää siltä, että seuraava ostospäivä on seuraavalla viikolla huhtikuussa. Sen takia ruokaa yritetään säästellä kotikonstein.
Löysin jääkaapin perältä jouluksi tekemiäni silakkarullia. Maistoin yhden ja totesin sen maistuvan ihan hyvältä. Mitään sivumakuja ei ollut, eikä ulkoisesti näkynyt merkkejä pilaantumisesta. Viimeisen käyttöpäivän merkintää en myöskään löytänyt. Ladoin silakkarullat eilen tekemäni juurespannarin päälle ja söin koko annoksen loppuun. Maistui hyvältä ja lisääkin olisi mennyt. Toivottavasti nämä eivät olleet niitä kuuluisia viimeisiä lauseita. Vielä ainakin vatsa on tyytyväinen.
Näin suoritin kansalaisvelvollisuuteni tai ainakin uhrauduin pienen perheemme puolesta. Säästyi yksi ruokailukerta ja jäi paljon ruokatarpeita vielä tulevien päivien nälkään. Sitäpaitsi, nyt on hyvä mahdollisuus laihduttaa. Kun kauppaan ei ole asiaa, laihtuu väkisin. Vaarana on tietysti iltanapostelu. Se on niin mukavaa ja lihottavaa. Periaatteessa kaikki on kuitenkin itsestä kiinni. Nuukailu ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti