perjantai 27. maaliskuuta 2020

Urbaani legenda

Tarina kertoo miehestä, joka tilasi ulkomailta juomia. Pari laatikkoa olutta ja pari laatikkoa viiniä. Juomien hinnaksi tuli kolmekymppiä ja kuljetus maksoi toiset kolme kymppiä. Juomien halpa hinta yllätti miehen, joka oli aika lailla innoissaan näppärästä tilauksesta. Juomat maksettiin yhteen paikkaan ja kuljetus toiseen paikkaan. Mies jäi odottelemaan lähetystä. Viikon kuluttua ei kuulunut mitään. Puhelimesta saattoi seurata lähetyksen etenemistä. Lähetys oli matkalla. Mutta mitään ei tapahtunut. Mies istui ja odotti janoisena. Milloin puhelimeen tulisi viesti lastin saapumisesta ? Tunnit kuluivat, päivät kuluivat. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

Yhtenä päivänä puhelin värähti. Paketti oli saapunut postiin. Sydän pompahti miehen rinnassa. Se on sittenkin totta. Lähetys oli tulossa. Toivo ei ole menetetty. Postista paketti tuli kotiovelle. Ihme oli tapahtunut. Hyvin vuorattu paketti oli kotona. Sen jälkeen mies joi joka päivä yhden oluen tai lasillisen viiniä ja oli iloinen. Onnen päiviä jatkui siihen asti, kunnes juomat oli juotu. Aikaa kului peräti kolme kuukautta ja kaksi päivää. Sitten oli aika tilata lisää. Näin myös tapahtui. Tämä tarina on tosi, sillä sen kertoi naapurissa asuva tuttuni Reiska.

Eräänä päivänä ovikello soi ja oveen kolkutettiin. Oven takana oli poliisi. Itse asiassa Helsingin poliisin huumeryhmän erityisyksikkö. Poliisilla oli vieressään pakattu laatikko. Poliisi kertoi epäilevänsä huumeiden salakuljetusta. Vinkkimieheltä oli tullut viesti. Poliisi pyysi miestä avaamaan laatikon. Se jälkeen miehen piti tyhjentää laatikossa olevat juomat, jotta nähtäisiin oliko sisällä huumeita. Mies löysi keittiöstä ämpärin, pari isoa kulhoa ja muutaman kukkamaljakoita. Niihin kaadettiin juomat. Mitään huumeita ei kuitenkaan löytynyt. Poliisi kiitti miestä asiallisesti ja karautti tiehensä siviiliajoneuvolla. Sen jälkeen miehen oli pakko juoda 16 litraa olutta ja kuusi litraa viiniä yötä päivää. Nuukana miehenä pisaraakaan ei saanut mennä hukkaan. Reilun viikon kuluttua mies oli tuhonnut juomat ja nukkui kaksi päivää rankkaa krapulaansa. Tämä tarina on tosi, sillä kuulin sen paikallisessa Saluunassa. Kertoja oli ikääntynyt kaljupäinen mies, jota kaverit kutsuivat Reiskaksi.

Yhtenä päivälä ovelta kuului rapinaa ja hentoinen ovikellon ääni. Oven takana seisoi kaksi naista Raili ja Irmeli. Naiset alkoivat heti puhumaan Jeesuksesta ja Jumalan armosta. Puhetta riitti ja mies oli ihmeissään. Hän huomasi naisten vieressä olevan laatikon. Juomatilaus oli saapunut. Naiset jatkoivat puhumistaan ja mies alkoi kuuntelemaan sanomaa. Hän huomasi olevansa yksinäinen ja erityisesti toisen naisen viesti alkoi koskettaa miehen mieltä. Pian mies tunsi uuden tunteen sisällään ja hän tuli uskoon. Laatikko jäi avaamattomana eteisen nurkkaan. Mies alkoi käymään monena päivänä viikossa paikallisella Valtakunnansalilla. Hän antoi juomat uskontokunnan juhannusjuhliin ja sai arvostusta miesten keskuudessa. Seuraavana kesänä vietettiin miehen ja Railin (vai oliko se Irmeli) häitä. Pariskunta sai monta villiä vekaraa ja mies eli onnellisena elämänsä loppuun. Tämä tarina on tosi, sillä sen kertoi asianomaisen seurakunnan jäsen Reiska.

Yhtenä päivänä ovikello soi. Oven takana seisoi mies, joka kertoi olevansa Alkon aluepäällikkö. Miehen vieressä oli iso paketti. Mies kertoi olevansa "myymässä" suoraan kotiin Alkon tuotteita. Päällikkö kysyi heti oliko oheinen laatikko tilattu tähän osoitteeseen. Mies myönsi. Alkon mies teki tarjouksen. Jos mies ostaisi samansuuruisen määrän alkoholia Alkon hinnoilla, hän saisi pitää myös ulkomailta tilaamansa juomat. Alkon listahinnoilla kaksi olutkoria ja kaksi viinilaatikkoa maksaisivat 160 €. Mies haki taskulaskimen ja näpytteli sitä hetkisen. Sen jälkeen tuli hiljaisuus ja mies sanoi lopulta " Sopii". Näin molemmat olivat tyytyväisiä ja asia sai onnellisen lopun. Tämän seurauksena miehellä oli kaksinkertainen lasti juomia, jotka riittivät hyvin lähes puoleksi vuodeksi. Tämä legenda on totta, sillä sen kertoi työkaverini Reiska.

Ei kommentteja: