Pyöräilyä

Kaksi vuotta sitten ajoin viimeeksi pyörällä. Se on saanut pitää välivuoden, sillä viime kesä jäi minulta jostain syystä väliin. Tänään pumppasin renkaisiin ilmaa, lisäsin öljyä ketjuihin ja lähdin koeajolle. Muuten hyvä, mutta etujarru hankaa lievästi etuvanteeseen. Edestä kuuluu pieni hankaava ääni. Kolme vuotta sitten vein pyörän huoltoon, mutta vika ei poistunut. Hankausääni tulee ajaessa, ei etupyörää pyöritettäessä. Siitä päättelin, että syynä on painon lisääntyminen ohjaustangossa. Etupäässä on myös jouset, jotka pehmentävät pahimpia töyssyjä.

Ostin pyörän 90-luvun alkupuolella käytettynä. Retkipyörä maksoi 700 markkaa. Hinta oli silloin aika kova, mutta nykyrahassa 120 € ei tunnu pahalta. Hyvin on pelittänyt, ei kahta sanaa. Pyörässä on 21 vaihdetta, etujouset ja paksut renkaat. Vaihteita on aivan liikaa. Käytän neljää-viittä korkeintaan. Ostin muutama vuosi sitten kypäränkin. Vastentahtoisesti, mutta kuitenkin.

Nyt yritän monipuolistaa iltapäivän ulkoilua. Aamukävely tapahtuu ennen puoltapäivää ja aamiaista. Totta kyllä. Useimmiten aamukävely tapahtuu yhdentoista kieppeillä. Iltapäivän ulkoilu ajoittuu ennen ruokailua. Sen jälkeen on mukava syödä ja nuutua telkun ääressä loppuilta. Polkupyörä tuo toivottavasti vaihtelevamman kulkureitin. Kävelyn myötä lähiseudun tiet ja polut ovat tulleet lian tutuksi. Pyöräily antaa toivottavsti uutta intoa. Huono puoli on se, että asumme aika korkealla. Poispäin pääsee kahta tietä alas mäkeä. Paluu on piinallinen, sillä molemmista suunnista edessä on jyrkkä ylämäki. Kolmas vaihtoehto on tasamaata Multisiltaan ja Sääksjärvelle. Sinne on kait suunnistettava seuraavaksi. Odotan, että pyöräily on nykyisin leppoisampaa. Ohi ajavat nuoret naiset eivät enää harmita niinkuin menneisyydessä töihin polkiessa.

Luin lehdestä, että pyöräily on kasvattanut suosiotaan korona-aikana. Epäilemättä pyöräillessä ei tarvitse väistellä vastaantulijoita tai välttää bussiin tulevia. Yritän keksiä lisää hyviä puolia, sillä
tosiasiassa en kaipaa pyöräilyä yhtään enempää kuin kävelyäkään. Jos olisi jokin tavoite päästä
paikasta A paikkaan B, pyöräilyssä olisi järkeä. Nyt yritän syyhkiä sinne tänne pitääkseni yllä rapistuvaa kuntoa. Ja vieläpä yksin. Ennen muinoin, kun kävin salilla ja uimassa kaverin kanssa, oli jotain puhuttavaa ja erilaista mielipiteiden vaihtoa. Yksin syyhkiminen on tosi tylsää, jos olen ihan rehellinen. Omien ajatusten kanssa saa pyöriä ilman pyörääkin aivan tarpeeksi. Ainoa keino selvitä tästäkin tilanteesta on käyttää avantouimarin keinoa. "Hoida homma ja jätä ajattelu väliin". Kolmen vartin jälkeen huomaat, että se on ohi ja fiilis on hyvä. Ei muuta kun pyörän selkään.

Ps. Ensimmäinen kokemus oli hurja. Kunto oli yksinkertaisesti kehno. Ylämäessa happi alkoi loppua ja jalat olivat setsuuria. Kolmen vartin pyöräily voisi onnistua tasamaalla, mutta mäkien polkeminen on tällä kunnolla myrkkyä. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen ajelin kotiin ja siirryin kävelyn pariin. Jatkossa yritän ajella tasaisempia teitä, muuten pyörä jaa tauolle tänäkin kesänä.