Syksy jo saa ja niin minäkin. Saan nimittäin vetää pitkät kalsarit jalkaan. Lämpötila putosi kymmenen kieppeille ja tuuli viuhtoo pohjoisesta. On taas aika suojautua kylmyydeltä. Sitä kestää noin 9 kuukautta. Kadulla näkyi jo oireellisesti hiihtäjiä. Tosin rullasuksilla. Nyt alkaa olla taas tosi kyseessä. Kesällä mitattiin 41 hellepäivää. En tiedä missä, mutta jossain päin Suomea. ”Mutta nyt se on jo eilinen.”
Haaveissa kytee kesäinen Kanaria. Ehkä Jouluna tai vuodenvaihteen aikoihin. Pieni tauko pimeyteen ja kylmyyteen. Ans kattoo ny ! Uskalletaanko matkustaa ! Mitä tuo syksyn korona tullessaan meille ja muualle ! Sitäpaitsi muutaman viikon loma on kuin säästäisi rahaa pahan päivän varalle. Ei kulu kallis sähkö, kun makaillaan aurinkorannalla.
Syksyn myötä alkaa myös reaalisen todellisuus. Kesällä tulee hetkittäin tunne, että elämä olisi helppoa. Ei se sitä ole, ei edes eläkeläisillä. Syksy jo saa ja todellisuus iskee. Sen varalle pitää löytää sijaistoimintoja, tekemistä, puuhaa, hommailuja, suunnitelmia, haaveita. Niillä ja alavireiselle notkahduksilla mennään tämäkin syksy, talvi, alkukevät. Sitten alkaa valo kirkastua ja ilme kirkastuu sen myötä. Tosin sinne on aivan hiiiiirveän monta kuukautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti