Vappuonnittelut !

Paljon onnea 70-vuotta täyttävälle Ruotsin kuningas Kalle Kustaalle. Vasta 27-vuotiaana kunkun hommiin joutunut Kalle on hoitanut kuningaskuntaa iloisen velikullan ilme suupielessään. Tänään kunkku voi hyvin ja kuningashuoneen suosio on huipussaan. Ei toki yksin Kallen takia vaan pikemminkin hänestä huolimatta. Suosio on kohonnut jälkikasvun ansiosta. Aina ei ole ollut näin. Joskus Kalle halusi Rakastaja-armeijaa. Tarkemmin sanottuna Army of Lovers yhtyeen laulusolisti Caritan. Hän saikin Caritan aina silloin tällöin salaisissa bileissä. Tästä kansa ei tykännyt ja monarkia oli romahtamispisteessä. Mutta aina tyyni ja rauhallinen Kalle ei välittänyt pahoista puheista tai Silvian niskoittelusta. Kalle antoi pahojen puheiden valua kuin vesi hanhen selästä. Nyt Kalle on onnellinen synttärisankari ja menneet ovat menneitä. Onnittelut Kallelle !

Paljon onnea 80-vuotta täyttävälle Liisa Selänteelle. Kuka ? Liisa Selänne tietysti. Hänhän on maailman parhaan ihmisen ja jääkiekkoilijan Teemu Selänteen äiti. Liisalla menee luja ja elämä on ihanaa. Jos Liisan Teemupoika olisi tusinakiekkoilija yhtään lehtijuttua ei oli Liisastakaan tehty. Mutta kun Teme on Teme vaikka voissa paistaisi, niin Liisa on myös Liisa Selänne. Nyt Liisa paljastaa karun kokemuksen reilun neljännesvuosisadan takaa. Aina kaikki ei ollut hyvin. Nimittäin silloin ennen Liisa tuli ennenaikaisesti kotiin Akavan kokouksesta ja tapasi miehensä Ilmarin toisen naisen kanssa. Erohan siitä tuli ja Liisa lähti kotoa pois ja jätti Ilmarin kolmen pojan kanssa omakotitaloon. Silti Liisa ei muistele tätä pahalla eikä halua julkisuuteen. Nyt menee tosi hyvin. Onnittelut Liisalle !

Visan luottorajan korottaminen

Yritin korottaa Visan luottorajaa. Kerron nyt salaisuuden. Minun visassani on 2000 € luottoraja. Kun katselee kaukomatkojen hintoja tai pidempiaikaiseen matkojen hintoja, saattaisi isompi luottoraja olla hyödyllinen. Kysyin asiaa omasta pankistani. Sieltä kettottiin että pankikonsernin kotipankki hoitaa luototuksen. Anomuksen voi tehdä pankin sivuilla. Tein heti anomuksen ja esitin luottorajaksi roheesti neljä tonnia. Ajattelin, että minulla on asunto maksettu, tilillä mukavasti rahaa ja muutamia osakkeitaan on hallussa.  Itse asiassa nyt on huomattavasti parempi tilanne kuin silloin kun otin Visan ja sadan tonnin asuntolainat. Hakemuksessa kyseltiin kuukausituloja  ja velkoja.  Kerroin rehellisesti tuloni. Ja ammattini: eläkeläinen. Lähetin oitis hakemuksen ja yllättäen sain heti vastauksen. Hylätty ! Ihmettelin asiaa ja ajattelin, että syynä ovat matalammat kuukausitulot. Tein uuden hakemuksen ja ehdotin rajaksi saamaani kuukausituloa bruttona. Sain heti vastauksen. Hylätty ! Jotenkin tuli outo olo. Onko tosiaan niin, etten saa korotettua luottokortin laina määrää vaivaiseen neljään tonniin tai puhumattakaan pienemmästä summasta sen takia, että olen luotottajalle riski. Enhän nyt ole esittämässä 40.000 € luottorajaa. Ilmeisesti luotottajaa kiinnostavat vain kuukausitulot. Periaatteessa minullahan voisi olla tilillä rahaa miljoona ja asuntoni arvo voisi olla toisen miljoonan. Silti en saisi neljän tonnin korttia. Pitäisiköhän vaihtaa firmaa ? Toisaalta tuntuu turvalliselta kun olen tällainen rahoittajan riski. Harmi kun minulla ei ole yhtään maksuhäiriöitä tai konkursseja. Ne menisivät tässä samaan piikkiin.

Hedelmien tuottama etyleeni

Hedelmät tuottavat etyleeniä, kun ne kypsyvät. Erityisesti omenat, päärynät, persikat ja tomaatit tuottavat paljon etyleeniä. Etyleeni on ikäänkuin sama ilmiö kuin mitä tapahtuu pihlajanmarjoille, kun ne syksyllä kypsyvät. Niihin voi tulla myös alkoholia, jota linnut sitten syövät. Mutta nyt poikkesin teemasta.

Jos säilyttää kukkia hedelmien läheisyydessä, ne saattavat kellastua ja nahistua etyleenin vaikutuksesta. Tämä kannattaa huomioida, jos olet viherpeukalo, äitienpäivään tai ylioppilasjuhlaan ruukkuruusun ostava isä tai ihan tavallinen taatelintallaaja niinkuin minä. Laita siis em. hedelmät jonnekin muualle  ruusun (tai mikä tahansa muu kukan) läheisyydestä. Tai päinvastoin.mLaita kukka ikkunalaudalle ja olohuoneen pöydälle ja hedelmät jonnekin muualle. Näin se menee ja olemme taas entistä viisaampia.

Orpo Kokoomuksen puheenjohtajaehdokkaiksi ?

Sisäministeri Petteri Orpo sanoo harkitsevansa sittenkin Kokoomuksen puheenjohtajuutta. Tilanne Kokoomuksessa on muuttunut jännittyneemmäksi Orpon mielestä.

Kun Orpo tulee näin esiin, hän lienee tehnyt jo ratkaisun mukaanlähtemisestä. Nyt katsotaan lisääntyvätkö sisäiset kannattajat ja selkääntapauttajat lopullisen päätöksen helpottamiseksi. Näyttää siltä, että Kokoomuksen sisällä on sittenkin vahva oppositiomieliala puheenjohtaja Stubbia vastaan. Tämä ei ole mitenkään ihme, sillä kannatusluvut ovat pysyneet tasaisesti 17 prosentin tasolla. Ilmiselvästi Orpolla on myönteinen ministeriprofiili Stubbiin verrattuna. Poliittisesti arvoliberaali Stubb miellyttänee puolueen konservatiivejä ainakin hänen mielipiteidensä takia. Orpo on seesteisempi ja sovittelevampi. Sitä kansanpuolueeksi itseään tituleeraava Kokoomus nyt tarvitsisi. Rikkaiden hyysäämisestä ei äänisaalis kasva. Lepomäelle ei tässä näytelmässä jää muuta kun statistin rooli. Mutta hän kenties haluaakin lisätä tunnettavuutta ja saada pienen palkkion.

Mikäli Stubb saa kenkää, on ex-puheenjohtaja todennäköisesti menettämässä myös valtiovarainministerin postin. Nouseeko hävinnyt Lepomäki ministeriksi ? Kuka tietää. Kenties OrPon ja Lepomäen kannattajat ajavat Stubin jäähylle ja Lepomäen sisäministeriksi. Näin puolueen uudenlainen profiili olisi valmiina seuraaviin vaaleihin. Toisaalta Stubb on ahkera puhuja ja soittelija. Se tuli selväksi edellisissä puheenjohtajavaaleissa. Samaan tuskin Orpo tai Lepomäki pystyy tai haluaa. Tilanne voi äityä jännitysnäytelmäksi, jossa kaivetaan juoksuhautojen ja raskaat juorut sekä parjauskampanjat otetaan käyttöön. Ellei ole jo otettu.

Pikkuleijonat jyräsivät

Alle 18-vuotiaiden poikien maajoukkue nappasi Yhdysvalloissa jääkiekkokultaa. Ensin kaatui välierissä kotijoukkue ja ennakkosuosikki USA tiukan taistelun jälkeen. Loppuottelu Ruotsia oli pikkuleijonille suvereeni esitys. Molemmissa matseissa Suomipojat olivat paremmin valmistautuneita. Peli kulki ja vastustaja roikkui kintereillä. Ruotsin pojat ihmettelivät meikäläisten kovaa menoa. Tässä oli hyvää esimerkkiä muille edustusjoukkueelle. Koko peli kulki iloisesti hyökäten alusta loppuun. Mihinkään taktisiin ihmettelyihin ei sorruttu. Koko peli oli Suomen hallussa alusta loppuun. Siihen ei ollut muilla mitään sanomista. Paras voitti ja pulinat pois. Atlantin takana riittää hmettelemistä kun pieni Suomi on kahminut molemmat nuorten kultamitalit ja aikaisemmin mitaleita kahmineet USA ja Kanada ovat jääneet ihmettelemään luu kourassa. Asiantuntijat sanovat, että kymmen vuotta sitten aloitettiin kiekkoliiton ja seurojen valmentajien kanssa uudenlainen yksilökeskeisempi valmennustapa.  Voi olla, mutta kyllä tässä pelasi yhtenäinen ja sitoutunut joukkue, jossa yksilöt toki tekivät ratkaisevia maaleja, mutta joukkuevoima takasi voitot.

Peräkonttikirppis

Keskustorin ympäristö täyttyi sunnuntaina peräkonttikirppiksen myyjistä ja ostajista. Viileähkö sääkään ei vähentänyt tätä massiivista tapahtumaa. Myynnissä oli paljon lasten ja aikuisten (naisten) vaatteita, astioita, kirjoja, levyjä ja muuta kodeista poistettavia tavaroita. Pääosin myytiin halvalla. Mukaan lähti lastenkirjoja ja kenkiä lastenlapsille. Euron kappale. Olisin kaivannut hieman enemmän spesiaalituotteira. Arpomalla valitut myyjät tuovat paikalle omia poistotavaroitaan. Myyjät jakautuivat kahteen ikäryhmään. Nuoret aikuiset myivät lastenvaatteita ja omia vaatteitaan. Ikääntyneimmät myivät vaatteita ja kotitaloustavaroita. Huutokaupassa myytiin Delfinaarion kamoja. Kaikilla oli kivaa ja kotiin lähdettiin tyytyväisinä. Ainakin siitä, että pääsi kotiin lämmittelemään pois viluisesta ilmasta.

Kalamarkkinoilla

Viikonlopun kalaostilset suunniteltiin ostettavaksi Laukontorin kalamarkkinoilta. Tarjolla oli lukuisia myyntitiskejä, joissa myytiin paikan päällä valmistettua kalaa. Oli muikkuja, loimulohta ja erilaista muuta särvintä. Löytyi myös paljon savustettua kalaa sekä säilykkeitä. Myös sinappia, virheitä, lörtsyä, juustoa ja vaatteitakin oli tarjolla. Mutta missä oli kaikki tuore kala ? Sitä löytyi kyllä vakuumissa, muovin sisään pakattuna. Tuoretta silakkaa oli hieman tarjolla, samoin lohta. Lohen hinta oli 25 € kilo. Ostimme savukirjolohta. Se oli 12 € kilo. Siis aika halpaa. Muut kalaostokset jätettiin Prismaan. Sieltä ostimme kampelafilettä ja majoneesikatkarapuja. Se kalamarkkinoista ja kalaostoksista. Vaikuttaa siltä, että kalamarkkinoista on tulossa katuruokailun keidas. Tuoretta kalaa Täytyy hakea muualta.. Harmi.

Taidesuunnistusta

Lauantaina ja sunnuntaina järjestetään Tampereella ja lähikunnasta taidesuunnistus. Käytännössä paikalliset taiteilijat avaavat ovensa yleisölle kahtena päivänä. Kaksi viikkoa sitten katseltiin samanlaista ilmiötä Montpellierissä Ranskassa.

Nyt suunnistettiin entisen Suomen Trikoon tiloihin Pyynikintie 25. Se on himpun verran eteenpäin Rosendahlin hotellista Pyynikillä. Siellä oli toistakymmentä taiteilijaa esittelemässä töitään. Hyvin vaihteleva tarjonta. Melkoinen koettelemus myös katsojalle. Tykkäsin Tapio Rosenlundin ja Petri Merran maalauksista ja Silja Merikallion keramiikasta.  Ei suomalaiset taiteentekijöitä jää jälkeen ranskalaisista kollegoista. Ranskassa käytiin soittamassa taiteilijoiden kotiovenkelloa. Suomessa katseltiin töitä ateljeessa. Siinä on erona tietty henkilökohtaisuus ja intiimiys. Mutta oli tämä melkoinen taidepläjäys.

Tappara voittaa mestaruuden

Kävin perjantaina Hakametsässä katsomassa Tapparan ja HIFK peliä.  Tappara oli ottanut oppia menetyksistä ja tasoitti voitot. Avaimena ykkösketju Laineen ja Kuuselan johdolla. Maalivahti Karhunen oli toinen voiton takuumies. Helsinkiläisten kova ykkösketju Ramstedt ja Zaborsky pysyi näkymättömissä.  Tänään Tappara nylki IFK:n Nordensjöldinkadulla.  Vaikka ratkaisumaali tuli hieman kyseenalaisissa tilanteessa, itkijäiinekset eivät voita pelejä. Tiistaina vietetään juhlia Keskustorilla. Henkinen kantti ratkaisee. Tappara otti viime vuosien tappioista opikseen. Se ei ole suostunut paukuttelemaan henkseleitään. Helsingissä kaikki on toisin. Siellä ollaan oltu jo jonkin aikaa mitalit kaulassa. Se ei tee kenestäkään mestareita. Nyt mitataan henkisistä voimavaroja. Nöyryydellä IFH saattaa saada vielä tilaisuuden, mutta nyt Tappara on niin lähellä mestaruutta etten usko sen antavan mahdollisuuksia kaverille. Pelit ovat nyt tarkkaa puolustusta ja riskinoton ja jäähyjen välttelemistä. Siinä Tappara on ollut aina mestari. Ansaittu mestaruus tulee vihdoinkin Tampereelle. Vaikka olenkin Ipan fani, voin toivottaa onnea Tapparalle. Hyvä organisaatio, sitoutunut johto, valmennus ja pelaajat ansaitsevat mestaruuden. Saattaapi olla, että Tampereella juhlitaan salibandyn, koripallon ja jääkiekon mestaruutta tänä keväänä.

Ilon päivä

Englannin kuningatar Elisabeth täyttää tänään 90 vuotta. Vielä kymmenen vuotta ja sat tulee täyteen. Samalla Charlesin kuningasten tulee entistä lyhyemmäksi ja Harry hyppää ruoriin. Englannin kuninkaan tärkein homma on hymyily ja käden heiluttaminen kansalle.

Ruotsin uusin prinssi on saanut nimen. Se on Alexander. Onneksi olkoon. Tunnettuja Aleksantereita on Venäjän tsaari Aleksanteri toinen. Hän antoi Suomelle autonomian. Sitten on eräs Aleksander Barkov. Hän tekee maaleja Kurrin, Tikkasen ja Selänteen viitoittamalla tiellä NHL pelikentillä. Tietysti on myös Alexander Stubb. Hän pohjustaa suomalaisille kansanpuolueille vaalivoiton seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Posti alkaa leikkaamaan ruohoa. Entisaikaan postinjakaja toi postiluukkuun sanomalehden,  joulukortit ja laskuja. Nyt Postin työntekijä leikkaa talon pihanurmea. Postin kalusto eli polkupyörät ja pakettiautot vaihdetaan ruohonleikkuukoneisiin. Nurmikon leikkaaminen tuo iloa ihmisille ja duunia tyhjänpantiksi jääneille postilaisille. Talvella pihanurmikolla on aika vähän ruohoa, mutta Posti aikoo pitää silti nurmikot siistinä. Ne asukkaat, joilla ei ole pihaa tai nurmea, voivat käydä Tampereella Postimuseossa muistelemassa menneitä tai naapuritontilla katsomassa nurmenleikkausta.

Eurooppalainen nopeusvalvonnan päivä on sujunut hienosti Suomessa.  Ylinopeutta ajaneita kuskeja on ollut kolmanneksen vähemmän kuin viime vuonna. Tämä tulonsiirto kansalaisilta valtioille ei ole sujunut viime vuoden malliin, mutta nyt kansalaisilla on mahdollisuus suunnata säästyneet sakkorahat kulutukseen. Se piristää yritystoimintaa ja ainakin suuryritykset voivat siirtää lisää rahaa Panaman tileille.

Kotona taas

Täällä taas ollaan, kotosalla. Yritän löytää positiivisia puolia arkeen, kun kesäinen matka päättyi.

Kotona kaikki on tuttua ja siten elämä on helppoa. Sain mätkyjä verottajalta, mutta yritän saada kotitalousvähennyksellä käännettyä tilanteen toisin päin. Sauna on mahtava asia, koska siellä tulee hiki. Telkusta ymmärtää melkein kaiken, kun siinä on suomenkielinen tekstitys. Vesihanasta tulee maukasta juomavettä. Lumet ovat sulaneet pihalta. Huomiseksi luvattiin melkein kymmenen asteen lämpötilaa. Menen perjantaina katsomaan jääkiekkomatsia Hakametsään. Kaupasta ei löytynyt yhtään kovakuorinen leipää, mutta teen sitä itse.

Leipomossa

Minulla oli Marseillessa ja Montpellierissä tapana käydä aamulenkillä. Lenkki oli vielä lyhyempi kuin kotona Peltsulla. Se päättyi yleensä leipomoon ( Boulangeries tai Patisseurz). Yleensä näitä leipomoita tai leipäkauppoja oli aika tiheästi, sillä paikalliset haluavat ostaa ja syödä aamiaisleipänsä tuoreina. Rue du Pradon varrella ihan parinkymmenen metrin päässä asunnostamme oli leipomo, joka oli varsin kallis. Leivät ja patongit olivat yleensä kymmenen senttiä kalliimpia ja leivokset 10 prossaa kalliimpia kuin muualla. Tässä paikassa oli kuitenkin yksi erikoisuus. Kun kassahenkilö laski hinnan, raha laitettiin koneeseen. Siinä oli kaksi aukkoa. Toinen seteleillä ja toinen kolikoilla. Samasta laitteesta putkahtavat myös vaihtorahaa. Se vaikutti ainakin turvalliselta. Ehkä sen takia tuotteet olivat kalliimpia kuin muualla. Takanani ollut mies sanoi myyjälle, etten ollut ranskalainen. En nimittäin löytänyt heti seteliaukkoa. Hän oli siinä ihan oikeassa, sillä ihmettelin pitkään koneen toimintaa. Lopulta kuitenkin kone imaisi kymppini ja pulitti vaihtorahaa kiltisti minulle. Kyllä ranskalainen keksii vai oliko se saksalainen !

Kukkatorilla

Perjantaina oli rue du Pradolla eli kotikadullamme yllätys. Aiemman ison torikäytävän lisäksi meidän puolella katua oli puoli kilometriä pitkä kukkatori. Vanha torikin oli edelleen paikallaan. Myynnissä oli erilaisia leikkokukkia, ruukkukukkia ja istutettavia taimia. Ruusuja, orkideoita, pioneja, pelagonioita, tulppaaneja jne. Kukkia jokaiselle. Näitä tarjoili noin sata myyntipistettä.  Toinen toistaan kauniimpia kukkia oli tarjolla. Kymmenen ruusua maksoi 8 €. Ja sitä rataa. Isoja sekakimppuja sai alle kympillä. Isot palmut maksoivat satasen. Osti kymmenen kallan kimpun. . Varret olivat puolen metrin pitkiä. Hinta oli vaivaiset viisi euroa. Nyt kukat komistavat valkoiseksi maalattua asuntoamme. Kun perinteinen ranskalainen mies vie kotiin patongin tai siltä näyttävän pitkän leivän, voisi vaihteeksi viedä kotiin myös kukkia. Nyt kukkakauppa näytti olevan naisten hommaa.

Leijojen lennätys

Olemme ihmetelleet ja yrittäneet arvuutella miksi täällä Marseillessa ja Montpellierissä miehet lennättävät leijoja. Meikäläiselle leijojen lennätys on lasten puuhaa. Lopulta keksimme vastuksen tähän ilmiöön.

Nythän on niin, että monet avioliitossa olevat ihmiset ovat vailla erotiikkaa joko hetkittäin tai pidemmän aikaa. Pää on kipeä tai selkää särkee. Syitä on monia ja selityksiä vielä enemmän. Naiset ovat  käytännöllisiä ihmisiä Suomessa ja Ranskassa. He aloittavat suursiivouksen, imuroinnin tai keittiön kaakeleiden jynssäyksen. Suomessa miehet menevät autotalliin rassaamaan virranjakajan männän jalkopää hihnaa. Tai ellei satu omistamaan autotallia tai autoa, mennään lähipubiin seuraamaan Mestareiden liigan ottelua toisten samaa epäoikeudenmukaista kohtelua kokeneiden kanssa. Kymmenen bissen ja voitetun ottelun jälkeen elämä on auvoisempaa. Täällä Ranskassa miehet ovat tyylikkäämpiä. He hakevat eteisestä leijan ja tulevat tuuliselle rannalle. Siellä suotuisten tuulten puhaltaessa leija pyörii edes takaisin sinne tänne. Parhaimmillaan leija pörisee räpättimen lailla. Siinä suurimmat himot katoavat ja olo tulee onnelliseksi. Vapaana kieppuva leija symboloi hyvin avioliiton tuulissa kieppuvaa aviomiestä

Mitä tästä opimme ? Suomalaisten miesten on aika tulla eurooppalaisiksi ja oppia sivistyneitä tapoja ilmaista tunteitaan. Kannattaa mennä Prismaan tai Citymarkettiin ja ostaa isoin saatavilla oleva leija. Aluksi naapurit saattavat pitää tätä epämiehekästä touhuna, mutta pian he ymmärtävät yskän ja hankkivat isomman leijan. Tässä meillä suomalaisilla rosoisilla miehillä on vielä paljon opittavaa ranskalaisilta kohtalotovereita.

Bouillabaisse

Kyse on Marseillen kalastajien arkikeitosta, josta on tullut kuuluisa perinneruoka.  Aikoinaan kalastajat myivät kalansa torilla ja rippeistä keitettiin kalakeittoa. Erilaisia jäljelle jääneitä kaloja hyödynnettiin niin, että päistä, eväistä ja roskakalosta keitettiin liemi ja paremmat jalat lisättiin keittoon. Sitä menimme syömään vanhan sataman alueelle. Löysimme ravintolan nimeltä Chez Laura. Alkuruoaksi otin kuusi osteria. Nehän ovat kotilossa  olevia, eläviä limanuljaskoita, jotka maistuvat merivedeltä. Etelän herkkua. Sitten bulabeen ( Bouillabaisse) kimppuun. Kelletävässä kalaliemessä oli perunoita ja kolmea- neljää eri kalaa ja simpukoita. Lisänä tabascolla ja safarilla vahvistettua majoneesia. Täytyy rehellisesti myöntää, että keitto oli aika voimakkaan kalaliemen makuista. Edes hyvä leipä tai majoneesi ei saanut sitä paljon paremman makuiseksi. Siinä maistui sama 1600-luvun arkinen maku, jota olen kerran päässyt nauttimaan Porton linnan päivällisillä. Silloin tarjottiin kalaperunalaatikkoa alkuruokana ja pötsipataa pääruokana. Aidon menneisyyden makua oli tässäkin keitossa. Ei kuitenkaan kaduttanut, sillä hyvä valkoviini ja jälkiruokajäätelö oli erinomaista. Ja kokemusta rikkaampana lähetään koti-Suomeen. Koko komea kolmen lajin menu maksoi kahdelta 52 €, mukaanlukien pullon valkkaria. Suosittelen. Kyllä tätä kannattaa maistaa - kerran kymmenessä vuodessa, samoin kuin ostereita. Useammin nautittuna muistikuva jälkimausta voi haitata ateriointia.

Torilla

Olemme näinä leppoisana eläkepäivinä käyneet koluamassa erilaisia kirppiksiä. Se on jonkinlainen yhteinen harrastus. Reissuillamme olemme etsineet toreja, markkinoita ja vintage-liikkeitä. Täällä Marseillessa ei tarvinnut etsiä toria kaukaa. Kotikatu rue du Prado on kolmikaistainen bulevardi. Keskellä on leveä kaksisuuntainen, nelikaistainen päätie. Sitten molemmilla puolin leveä kävelytie lehtevine puineen. Sitten on vielä kapea katu talojen ja kauppojen edessä ja vielä kapea jalkakäytävä. Leveyttä on ehkä 40-50 metriä.

Maanantaista torstaihin kadun alkupäästä noin puoli kilometriä eteenpäin on tori kävelykadulla. Tarjolla on halpistuotteita joka lähtöön. Erilaista vaatetavaraa on eniten, sitten kelloja, koruja, puhelimien kuoria, kasviksia, kalaa, kukkia, mausteita, kenkiä, kasseja, aurinkolaseja, hattuja. Myyntipaikkoja on ehkä pari sataa. Siis aika messevä tori vaikkei se onkin kadun varrella kadun molemmin puolin.

Meikäläinen on intoa piukassa ostamassa kaikkea hyödyllistä. Niin kävi nytkin. Kaksi lyhythihaista paitaa 3 € kappale, kaksi huivia 2 € kappale, silmälasien päälle laitettava aurinkolasiclippi 5 €, vyö 5 €, Marseille-saippua 2 €, korvikset 5 €, narussa riippuvat kirjavat käsityöeläimet 2 kappaletta 10 €. Paljon muutakin olisi ollut tarjolla sopivaan hintaan. Mutta pysyin lujana. Matkalaukut ovat jo aivan painorajojen äärirajoilla.

Tulee aika hassu tunne, kun vetää päälleen ruskean lyhythihaisen paidan ja kirjavan huivin. Yhteishinta on 5 €.  Ison kaupungin kalliilla ostoskaduilla huivin saa parilla kympillä ja paidan viidelläkympillä. Tyyliä on aivan yhtä paljon. Ainakin minun mielestä. Tyylillä sanotaan olevan hintansa. Ei pidä paikkaansa ainakaan täällä. Ehkä jossain muualla. Mene ja tiedä. Tai sitten en ymmärrä tyylistä mitään. Vai oliko se hinnasta ?

Marseille

Marseille (lausutaan Marsei) on Ranskan toiseksi suurin kaupunki. Asukkaita on vajaa miljoona. Jostain muistan lukeneeni, että Marseille on Euroopan toiseksi suurin satamakaupunki heti Rotterdamin jälkeen. Oli miten oli, Marseille on suurkaupunki. Metrolla on näppärä matkustella.
Keskusta on Vieux Port eli vanha satama. Siellä majailee huviveneitä ja sieltä lähtee turistilaivoja lähiseudulle. Canabiere on ostoskatu ja Rebublica on toinen samanlainen. Tyylikkäitä ja kalliita ostoksia voi tehdä myös Gallerie Lafayettessä. Eilen kävimme Jollietissa, paikassa nimeltä Les Docks. Se on vanhoihin satamaterminaaleihin tehty tyylikäs ostosparatiisi. Enpä ole ennen nähnyt moista.

Marseillen tunnus on Notre Dame de Garde. Korkean kukkulan päällä on upea basilika joka näkyy kaikkialle kaupungissa. Vanha kaupunki Panier on kait yksi Euroopan vanhimmista säilyneistä kuupunginosista. Cours Julien on taas nykymuotoilun ja uusien trendien paikka toisella mäen rinteellä. Sieltä löytyy myös vaihtoehtokulttuuria ja pieniä kahviloita. Vähän kun Pispala Tampereella tai Uzubis Vilnassa. Asustelemme rue du Pradon varrella Castellanan aukion lähellä. Apartementos on ihan luksusta. Olohuone, jossa on keittiö, makuuhuoneen, kaksi suihkua, astian-ja pyykinpesukone jne. Neliöitä noin 80. Hinta on alle satasen yö. On miellyttävää matkustaa näin vanhana, kun on mukavuuksia, voi laittaa itse ruokaa ja aamiaista ja elää tilavasti. Eikä maksa maltaita.

Ranskalainen eleganssi

Asia, johon korpisuomalainen tutustuu täällä Ranskanmaalla on eleganssi. Tarkoitan sillä esimerkiksi pukeutumisen hienostuneisuutta. Se näkyy myös monissa muissa asioissa kuten ruokailussa, sisustuksessa ja muotoilussa. Ranskalaisten autojen sanotaan olevan mukavuudellaan maailman huippua. Miehen silmään osuvat katukuvassa pienet ja sirut naisihmiset, jotka ovat nähneet vaivaa ulkoisen olemuksen takia. Samaa voi sanoa miehistä. Ainakin, jos kuuntelen armaan elämänkumppanini mielipiteitä. Täällä näkee aika vähän lihavia ihmisiä tai edes muheva vyötärömakkaroita. Jollakin tavalla se tarttuu myös ulkopuoliseen. Haluan näyttää fiksusti puetulta ja kuulua joukkoon. Kyse ei ole niinkään vauraudesta tai hienojen vaatteiden ostamisesta. Kyse on hyvästä tyylitajusta ja halusta miellytä itseä ja muita. Olen aina tuntenut oloni Ranskassa kotoisaksi. Se johtuu tämän maan kahdesta piirteestä. Toinen on tämä eleganssi ja toinen on tietynlainen vulgaarisuus, elämää lähellä oleminen. Muistan hyvin ensimmäisen reissuni Pariisiin. Siellä tuoksui samanaikaisesti hajuvesi ja jätökset. Arvokkuus pitää säilyttää asemasta riippumatta. Se on ranskalainen ominaispiirre.

Patonkia ja viiniä

Kaksi asiaa on ranskalaisen arjen peruskivessä. Leipä ja viini.

Leipä on useimmiten patongin muotoista, mutta sitä löytyy monta sorttia. Leipä ostetaan tuoreena ja syödään myös tuoreena. Patonki maksaa euron molemmin puolin. Oma lempparini on shampanjapatonki. Se on hieman tummempi ja tuhdimpi ja siinä on paksumpi kuorikin. Pieniä leipäkauppoja on kaupunkien keskustoissa paljon. Niistä saa usein myös erilaisia leivonnaisia kuten Makeita piirakoita, torttuja ja leivoksia. Myös suolaisia juustopiirakoita löytyy moneen makuun. Herkullinen leivos maksaa kolmen euron paikkeilla.

Viini on peruselintarvike. Sen hinta on kohtuullinen. Pullo meikäläisittäin halpaa viiniä maksaa Suomessa 7-8 euroa. Täällä pöytäviini, joka on saman tasoista tai usein parempaa saa kahdella-kolmella eurolla. Kahvilassa lasi viiniä maksaa 2,50 € - 4 € paikasta riippuen. Paikallisten ihmisten kahviloissa yleinen hinta on korkeintaan kolme euroa. Halvin ravintolan pöytäviinilitra on maksanut 10 euroa. Vaikka viini on alkoholia, täällä se on myös elintarvike. Osa ruokailua. Osa perinteitä ja kulttuuria.

Näitä kahta asiaa ei ranskalaisesta kulttuurista voi hinnankorotuksilla tyrmätä. Siitä syntyisi sisällissota, kriisi ja ihmiset nousisivat barrikadeille. Leivän ja viinin hinta ja laatu pitää olla kohdallaan. Markkinat ja myynti pitävät laadun korkealla. Paskaa ei osteta. Hyvä ruoka pitää sisällään tuoretta leipää ja hyvää viiniä. Siitä on ranskalaiset tehty. Aamulenkillä käyn boulangeriessä ostamassa päivän leivän. Se on tuoretta. Samalla ostan jonkin leivoksen tai tortun. Tuntuu kuin olisin paikallinen jeppe leipä kainalossa.

Montpellier

Kirjoittaminen on jäänyt vähiin, kun on kohtuullisen paljon ollut menoja. Yritän muistella täällä Marseillessa viime viikkoa Montpellierissä.
Muutama esimerkki ja muistikuva tästä kivasta ja sopivan suuresta/pienestä kaupungista.
Place Comedie
Kaupungin keskeisin aukio ja sydän. Täältä kaikki alkaa ja tänne päättyy. Iso aukio, jossa kulkee kymmeniä tuhansia ihmisiä päivittäin. Reunoilla iso määrä kahviloita ja ravintoloita.
Polygone
Ostoskeskus lähellä edellistä. Pääosin vaateliikkeitä, mutta myös kaikkea muuta.
Antigone
Uusi asuinalue, jossa nykyarkkitehtuurin kukkia. Armeijalta vuonna 1978 saatu alue. Joka on beessin värinen ja avara.
Odysseus
Keskusta ulkopuolella oleva valtava kauppa- ja viihdekeskus. Kaikenlaisia kauppoja ja akvaario ja planetaario.
Beach
Palavas ja Grande Motte. Niiden välimatka on jotain alle 10 kilometria, mutta hiekkaa riittää molemmissa sekä niiden välillä.
Taidemuseo Fabre
Valtaisa museo, jossa pääosin 1500-1800 lukujen taidetta. Fabre itse oli montpellieriläinen, Esillä myös nykytaidetta jonkun verran.
Vanha kaupunki
Muutaman kilometrin leveä ja pitkä keskusta. Täynnä pieniä katuja, kauppoja, kahviloita. Hurmaava elämää sykkivä keskusta. Täällä kun kaikki, myös meidän apartementos eli kotihuoneisto.
Musiikkia
Rockstoressa oli pastisyhtiö Ricardin tilaisuus. Ilmaiset liput saatiin ovelta. Pari kovaa bändiäkin oli lavalla. Yleisöä 4-500. Tarjottiin maistiaisena kookos-Rikardia. Hyvää.
Kirjakahvilassa soitti bluesmies ja rumpali bluesia. Nimeä en muista eikä jaksettu kuunnella yhtä viinilasillista kauempaa. Yleisöä vajaa sata istumassa pöydissä tai jotain viisikymmentä.
Willie Carter Sharp oli pieni, tyylikäs ja vuoden vanha baari. Siellä veti jazzia Gael joku. Bändi oli hyvä ja vieraileva lihava vanha herra oli mainio puhaltamaan. Yleisöä täpötäyteen paikkaan mahtui vajaa sata. Hieno fiilis ja taidokkaita soittajia.
Puistoja
Peyroun puisto riemukaaren lähellä. Kukkulalla olevalta puistosta näkyi pitkälle moneen suuntaan. Hieno piknik-paikka. Lähellä yliopiston kasvitieteellinen puutarha, jossa leppoisaa kasvua ja reheviä kasveja.
Taidetta
Lauantaina ja sunnuntaina 50 taiteilijaa ympäri kaupunkia päästä tutustumaan ateljeihinsa. Kävimme neljän luona. Hieno kokemus ja jollakin tavalla intiimi. Katutapahtuma Figuerolleain kaupunginosassa sunnuntaina. Katuteatteria, soittajia, kuoroja, sirkusta, kahviloita. Ihmisiä tuhansia ja taas tuhansia kadut täynnä. Hieno kokemus, kun yhden kapean ladun terasseilla lauloi kaksi eri kuoroa alhaalla olevalle yleisölle.

Tampere-Montpellier

Tämän viikon maanantaina lähdettiin Tampereelta Ranskan Montpellieriin. Sehän sijaitsee Välimeren rannalla Espanjan puoleisella suunnalla eli lännessä. Montpellier on Languedoc-Roussillionin maakunnan pääkaupunki. Maakunta on maailman suurin viininviljelyalue.  Tulimme tänne maanantai iltana. Nyt on torstai. Se on meille suuren ilon päivä. Syy ei ole kaksi päivää paistaneessa auringossa. Ei myöskään maukkaista viineissä tai leivoksissa.

Meidän matkatavarat saapuivat tänään. Kävi nimitäin ketjureaktio. Kävi nimittäin niin, että Helsingin lentoasemalla KLM:n koneen peräpään portaat eivät irronneet koneesta ja lähtö myöhästyi puoli tuntia. Saavuimme Amsterdamiin myöhässä, mutta ehdimme Marseillen koneeseen sopivasti. Vaan matkatavarat eivät ehtineet. Marseillessa teimme ilmoituksen kahdesta matkalaukusta ja jätimme osoitteen Montpellierissä. Saimme mukaan T-paidan, hammasharjan ja kamman. Matkustimme sinne ja odottelimme tietoa laukuista. Tiistaina soittelimme asuntomme omistajalle ja kerromme pulmastamme. Samalla kyselimme oliko hänelle soiteltu. Ystävällisesti hän soitti kuljetusfirmaan, josta kerrottiin, että huomenna tulee perille. Keskiviikkona kävi sama juttu. Torstaiaamuna ei laukkuja kuulunut. Nyt alkoi jo hermoa painaa. Lopulta ystävällinen isäntämme Patrick alkoi suttua ja sai selville, että laukkumme ovat kuljetusfirmaan hallussa jossain keskustan ulkopuolella. Hän vei meidät sinne ja saimme lopulta neljännen päivän iltana kauan kaivatut tavaramme haltuumme.

Siksi meillä on ilon päivä ja menemme jonnekin vanhankaupungin sadoista ravintoloista juomaan lasillisen sille. Sillä mikään ei voita aurinkoa, viiniä, herkullista ruokaa, opiskelijakaupunkia, lukemattomia kahviloita, bistroja ja ravintoloita. Ei myöskään matkailua vaikka välillä on pieniä vastoinkäymisiä.

Talousuutisia

Johtajien palkat kasvoivat viime vuonna 3,5 %, kun taas työntekijöiden palkat kasvoivat 1,1 %. Yhdentoista viime vuoden aikana johtajien palkat kasvoivat keskimäärin 356.000 € ja työntekijöiden palkat 10.500 €.

Ajallisesti arvioiden työntekijöiden palkat kasvavat johtajien palkan nousua vastaavan määrän 3 kertaa 11 vuoden aikana. Siis kun duunarit ovat tehneet hommia 33 vuotta palkka on noussut saman verran.  Edellyttää tietysti, ettei johtajien palkat kasva kolmensadan vuoden aikana lainkaan.

Toinen esimerkki. Jos johtajien keskimääräinen palkka on nyt 700.000 € ja duunarin 40.000 €, olisi 330 vuoden kuluttua tilanne johtajien osalta sama 700.000 € ja duunareiden osalta 390.000 €. Siis melkein sama  kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Lohdullista tietää.

Mitä tästä voi oppia tai päätellä ? Jos kuulut jälkimmäiseen porukkaan, ei kannata olla kateellinen vaan laskeskella omia pikku tuloja omassa kotona. Kiva kuitenkin tietää tämä laskennallinen tosiasia.

Ilkeä mieli

Huomaan, että olen alkanut kirjoittamaan entistä ilkeämpiä juttuja. Ennen ilkeilin hyvinvoiville ihmisille, eliitille ja menestyjille. Nyt olen alkanut ilkeilemällä myös luusereille. Mistä se voi johtua. Vaikea kysymys. Iltapäivälehdessä oli kuitenkin yksi vastaus. Kyyt heräsivät auringonpaisteen takia. Olisikohan se totta tässä minunkin tapauksessani ?

Lähden reilaamaan maanantaina Etelä-Ranskaan. Ehkä se helpottaa.

Mäkihypyn SM-kisat

Juuri tulleen tiedon mukaan jossakin päin Suomea hypättiin mäkihypyn SM-kisat. Yritin katsoa sitä telkusta, mutta se olikin tylsempää kuin 50 km hiihto. Yritin katsoa tekstitvstä ja löysinkin jotain. Ville Larinto voitti. Mitalikolmikkoa muutkin nimet olivat esillä. Hyvä niin. Tiedetään, että maassa on vielä mäkihyppääjiä. Koko laji ei ole vielä kuollut. Meillä on nimittäin lukuisa määrä hyppytorneja. Mitä niillä tehtäisiin ilman mäkihyppyä ?  Pidettäisiin ylivilkkaiden lasten kasvatuslaitoksina, vai ? Onkohan ne olleet sitä tähänkin asti. Meiltä siis puuttuukin tarkoitukseen sopivia hurjapäitä. Ei niinkään hyviä valmentajia. Mika Kojonkoski on päässyt todella pitkälle.

Helsinki - Vantaan lentoasema otti onkeensa

Vihdoin Helsingin lentoasemalla tajuttiin veden merkitys ihmiskunnalle. Lentoaseman monopolihinnat vaativat puolen litran pullosta 2,50 €. Tämän ymmärtää jossakin Beirutissa tai Abu Dabissa. Mutta meillä tuhansien järvien ja vesijohtojen maassa, se nyt vaan ei passaa. Ihmiset toivat oman tyhjän pullon turvatarkastuksen läpi ja täyttivät sen vessassa. Näin olen tehnyt itse monta kertaa. Hanasta tulee kuitenkin vain haaleaa tai lämmintä vettä. Nyt siihenkin on luvassa korjaus. Vessoihin tulee erillisiä kylmän veden hanoja, joista voi hakea kylmää juomavettä. Jostain syystä asiakaslähtöisyys oli päässyt unohtumaan. Liekö sitten EU:n ympäristökomissaarin mielipide kirkastanut vastuuhenkilöiden ajatuksia ? Joka tapauksessa järki näyttää päässeen voitolla rahastamisesta. Ensi maanantaina mennään testaamaan.

Ps. Olen aiemmin monta kertaa sanonut, että lentoasema ja ulkoministeriö voisivat teetättää siniristilipuilla varustettuja juomapulloja, jotka olisivat ilmaisia tai maksaisivat 20 senttiä. Siinä halpaa mainosta puhtaasta maastamme Japaniin ja Aasiaan matkaaville ihmisille. Ja miksei omalle väellekin.

Laihonen-Innanen Huurupiilossa

Maailman kenties pienin jazzklubi, Huurupiilo tarjosi freejazzia tuvan täydeltä. Lyömäsoittaja Simo Laihonen ja puhaltaja Mikko Innanen loihtivat kiehtovia tarinoita erilaisilla vivahteilla. Innanen on voimasoittaja, joka taitaa baritonisaksofonin lisäksi myös erilaisten pienempiä pillejä. Laihonen on vahva komppaaja, joka intoutuu omannäköisiin  rytmipoljentoihin. Kaksikko oli tullut juuri päättyneeltä Venäjän kiertueelta. " Maassa maan tavalla", selitti Innanen variaatioita tunnetusta Alla Pugatsovan kappaleesta Miljoona, miljoona ruusua. Sehän sopi myös Tampereelle, sillä suomeksi biisin veti edesmennyt Veera Telenius. Tunnetut sävyt saavat kuuntelijan korvat terästymään ja hakemaan tuttuja elementtejä. Niillä aukeaa improvisoitu musiikki helpommin. Nyt liikuttiin myös monenlaisissa oudoissa fääreissä, Arabiasta Lappiin ja takaisin.

En jaksa olla kehumatta näitä jazziltoja, joissa parikymmentä kuulijaa mahtuu kurkistamaan Euroopan kärkisoittajien ilmaisua. Kuulija saa näppituntuman sekä soittamiseen että soittajan arkeen. Niin lähellä kaikki ovat toisiaan.

A-nuorten loppuottelu

Liigan kahden heikomman joukkueen Bluesin ja Ilveksen A-juniorit kohtasivat eilen ja kohtaavat lauantaina loppuottelussa.  Bluesilla oli 11  ja Ilveksellä 4 liigapeleistä mukana ollutta pelaajaa. Ottelu oli täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Molemmat joukkueet hyökkäsivät raketin lailla vastustajan maalille. Puolustaminen jäi usein maalivahtien varaan. Liigaan verrattuna vauhtia oli yhtä paljon, mutta juonikkuus, taktinen ja tekninen osaaminen oli vaatimattomampaa. Kiinnostavaa on nähdä miten joukkueiden pelaajat sijoittuvat tulevien vuosien sarjoihin. Bluesin on konkurssissa ja lähiaikoina nähdään pelataanko Espoolla vielä liigakiekkoa. Ilveksen liigajoukkueeseen tuskin mahtuu näistä mainitun neljän lisäksi kuin yksinään kaksi pelaajaa. Pari erää Blues oli vahvempi ja tehokkaampi. Kolmannessa erässä Ilves onnistui kääntämään ottelun 6-5 voitoksi. Hakametsässä oli kunnioitettavat 3000 katsojaa, jotka saivat halvalla seurata tätä vauhdikasta jännitysnäytelmää.