Kaksi asiaa on ranskalaisen arjen peruskivessä. Leipä ja viini.
Leipä on useimmiten patongin muotoista, mutta sitä löytyy monta sorttia. Leipä ostetaan tuoreena ja syödään myös tuoreena. Patonki maksaa euron molemmin puolin. Oma lempparini on shampanjapatonki. Se on hieman tummempi ja tuhdimpi ja siinä on paksumpi kuorikin. Pieniä leipäkauppoja on kaupunkien keskustoissa paljon. Niistä saa usein myös erilaisia leivonnaisia kuten Makeita piirakoita, torttuja ja leivoksia. Myös suolaisia juustopiirakoita löytyy moneen makuun. Herkullinen leivos maksaa kolmen euron paikkeilla.
Viini on peruselintarvike. Sen hinta on kohtuullinen. Pullo meikäläisittäin halpaa viiniä maksaa Suomessa 7-8 euroa. Täällä pöytäviini, joka on saman tasoista tai usein parempaa saa kahdella-kolmella eurolla. Kahvilassa lasi viiniä maksaa 2,50 € - 4 € paikasta riippuen. Paikallisten ihmisten kahviloissa yleinen hinta on korkeintaan kolme euroa. Halvin ravintolan pöytäviinilitra on maksanut 10 euroa. Vaikka viini on alkoholia, täällä se on myös elintarvike. Osa ruokailua. Osa perinteitä ja kulttuuria.
Näitä kahta asiaa ei ranskalaisesta kulttuurista voi hinnankorotuksilla tyrmätä. Siitä syntyisi sisällissota, kriisi ja ihmiset nousisivat barrikadeille. Leivän ja viinin hinta ja laatu pitää olla kohdallaan. Markkinat ja myynti pitävät laadun korkealla. Paskaa ei osteta. Hyvä ruoka pitää sisällään tuoretta leipää ja hyvää viiniä. Siitä on ranskalaiset tehty. Aamulenkillä käyn boulangeriessä ostamassa päivän leivän. Se on tuoretta. Samalla ostan jonkin leivoksen tai tortun. Tuntuu kuin olisin paikallinen jeppe leipä kainalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti