Tämän viikon maanantaina lähdettiin Tampereelta Ranskan Montpellieriin. Sehän sijaitsee Välimeren rannalla Espanjan puoleisella suunnalla eli lännessä. Montpellier on Languedoc-Roussillionin maakunnan pääkaupunki. Maakunta on maailman suurin viininviljelyalue. Tulimme tänne maanantai iltana. Nyt on torstai. Se on meille suuren ilon päivä. Syy ei ole kaksi päivää paistaneessa auringossa. Ei myöskään maukkaista viineissä tai leivoksissa.
Meidän matkatavarat saapuivat tänään. Kävi nimitäin ketjureaktio. Kävi nimittäin niin, että Helsingin lentoasemalla KLM:n koneen peräpään portaat eivät irronneet koneesta ja lähtö myöhästyi puoli tuntia. Saavuimme Amsterdamiin myöhässä, mutta ehdimme Marseillen koneeseen sopivasti. Vaan matkatavarat eivät ehtineet. Marseillessa teimme ilmoituksen kahdesta matkalaukusta ja jätimme osoitteen Montpellierissä. Saimme mukaan T-paidan, hammasharjan ja kamman. Matkustimme sinne ja odottelimme tietoa laukuista. Tiistaina soittelimme asuntomme omistajalle ja kerromme pulmastamme. Samalla kyselimme oliko hänelle soiteltu. Ystävällisesti hän soitti kuljetusfirmaan, josta kerrottiin, että huomenna tulee perille. Keskiviikkona kävi sama juttu. Torstaiaamuna ei laukkuja kuulunut. Nyt alkoi jo hermoa painaa. Lopulta ystävällinen isäntämme Patrick alkoi suttua ja sai selville, että laukkumme ovat kuljetusfirmaan hallussa jossain keskustan ulkopuolella. Hän vei meidät sinne ja saimme lopulta neljännen päivän iltana kauan kaivatut tavaramme haltuumme.
Siksi meillä on ilon päivä ja menemme jonnekin vanhankaupungin sadoista ravintoloista juomaan lasillisen sille. Sillä mikään ei voita aurinkoa, viiniä, herkullista ruokaa, opiskelijakaupunkia, lukemattomia kahviloita, bistroja ja ravintoloita. Ei myöskään matkailua vaikka välillä on pieniä vastoinkäymisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti