Huhtikuun alussa ajelin muina miehinä Prisman parkkipaikalle. En huomannut parkkipaikalta kiihdyttävää nuorta herraa. Hän kopsautti kartturin puoleiseen oveen. Minun syyni. Liikennevakuutus korvasi kaverin vahingon. Korjaamo arvioi korjauksen manksavan vajaa neljä tonnia. Minulla oli osakasko, joka ei korvannut tätä vahinkoa.
Olin jo aiemmin ajatellut vaihtaa autoa. Nykyinen autoni 2008 vuoden Fiat oli kelpo kärry, mutta vikoja saattaisi ilmentyä auton vanhetessa. Marssittiin naapurissa oleilevaan Delta-autoon. Olin ostanut sieltä kaksi edellistä autoa. Liike oli aiemmn maahantuonut Fiatia, mutta nyt tuontiautot olivat Kia ja Mitsubishi. Automyyjä ilmoitti maksavansa kolaroidusta autosta puolentoista tuhannen kieppeillä, riippuen vaihtoautosta. Muutaman katselukierroksen jälkeen päästiin takaisin kotiin.
Seuraavana päivänä siirryttiin koeajo vaiheeseen. Valitsimme reilun kymppitonnin autoja.
Ajelimme viisi autoa ja kaikki tuntuivat hyviltä. Pieniä eroja oli koossa, hinnassa ja varusteissa. Parhaaksi osoittautui hieman yllättäen Sitikka, jossa oli automaattivaihteet. Mittarilukema oli kuitenkin melkein sata tuhatta. Meillä oli kuitenkin pieniä ongelmia jarrutuksien kanssa, sillä moottori jarrutti aika vähän ja jarrut olivat erityisen herkät. Liikennevaloissa nytkyttelimme herkkien jarrujen takia. Toiseksi parasta kyytiä saatiin Kia Riosta. Se oli viime vuoden mallia ja mittarissa vain 11.000 kilsaa. Hinta oli viisitoista tuhatta. Autoa oli kiva ajaa. Erityisesti herkkä ohjaustehostin teki auton ajamisesta kevyen. Myös muut kärryt olivat kohtuullisen hyviä, mutta kaikissa oli jotain miinuksia. Pari Kia Ceediä olivat mukavia, mutta mittareissa oli liikaa kilometrejä. Päätimme ottaa lisäajan ja palata seuraavana päivänä.
Seuraavana päivänä oli tarjolla eiliseen uuteen Kiaan verrattuna hieman isomoottorisempi Kia Rio, joka oli vuoden -12 mallia ja mittarissa 50 tuhatta. Koeajon jälkeen olimme tyytyväisiä. Auto oli aivan yhtä hyvä kuin upouusi Kia. Tein tarjouksen. Kymmenentuhatta ja viisisataa päälle. Myyjä ei uskaltanut päättää vaan meni kysymään pomolta neuvoa. Päädyimme pari sataa korkeampaan hintaan. Muodollisesti saimme vanhasta kolariFiatista vajaa kaksi tonnia. Saimme kylkiäisenä kaksi Kia-lippistä ja ilmaisen katsastuksen. Ajelimme kohtuullisen tyytyväisenä kotiin. Beigen värinen Kia oli ihan mukavan näköinen kärry ja kaiken lisäksi mukava ajaa. Sadan hepan moottori oli ärhäkkä lähtijä ja polttoainekulutus pitäisi olla viiden haminoissa. Ainoa miinus on pieni koko. Se vaikuttaa lähinnä tavaratilassa. Muuten auto on oikein kelpo peli.
Tekisi mieli lähteä ajelemaan, mutta lumituisku ja takatalvi pitävät Kian ja kuskin kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti