Tappio puolivälierissä tiesi nuorille kotimatkaa. Joukkueella on peiliin katsomisen paikka. Niin paljon maalipaikkoja saatiin aikaiseksi, että niistä olisi ollut mahdollisuus ratkaista peli varsinaisella peliajalla. Terävyys puuttui läpi turnauksen. Maalinteko ja puolustus. Tuntuu kuin puhuisin Tampereen Ilveksen pelaamisesta. Niihin peli kaatui. Viitteitä siitäkin oli läpi turnauksen. Olisi voinut ounastella, että maalin tappio Yhdysvalloille olisi sytyttänyt junnujen tahdon. Jos tahtoa oli, se oli piilossa tai osoitteettomia laukauksia tai sitten laukaukset menivät suoraan veskarin syliin. Nopeat tsekit luistelivat liian usein puolustuksen läpi. Jenkkejä ja kanukkeja vastaan pakkien maalin edustan siivoaminen ei luonnistunut. Nyt niin ei tarvinnut juurikaan tehdä, sillä liukkaan hyökkääjät luistelivat ohi.
Vaikuttaa siltä, että nuorten pelaajien saama huomio ja odotukset menestyksekkäästä peliurasta sumentavat joukkuepelaamista. Viime vuosina on puhuttu yksilötaitojen puolesta. Huippulahjakkaita yksilöitä löytyy, mutta he luulevat nimen selässä riittävän. Ei riitä. Pitää tehdä kauheasti töitä. Toivottavasti tästä opitaan jotakin henkiseen valmennukseen. Taitoa löytyy, mutta tahtoa ja nimenomaan ratkaisuhetkien tahtoa pitää kasvattaa. Hyvä parannus viime vuoteen. Siitä kiitos joukkueelle. Mutta nöyryyttä ja työtä. Sen se vaatii. Helppo sanoa, kun on täällä kotisohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti