Nyt sataa...

... ja itkee sydämein. Laulajan sanoin kävi näin, mutta itseäni ei sade itketä yhtään. Päinvastoin. Sade kastelee pihalla olevat kasvit ja antaa minulle vapaapäivän. Suomussalmen mansikat saavat punaista eliksiiriä ja Pohjanmaan perunat kasvavat uusien perunoiden mittoihin. Auringossakaan ei tarvitse makailla tai istua, kun sataa. Nyt on aika puuhailla jotain syksyistä. On niin pimeää, että vedän heti päivätirsat. Sitten teen kaalikeittoa uudesta kaalista. Autolla täräytän Kalevan uintikeskukseen ja väännän raudat mutkalle paikallisella punttisalilla. Illalla katselen perinteistä MM-jalkapalloa. Todennäköisesti kehissä ovat Ambomaa ja Swasimaa tai Togo vastaan Kiribati. Minulle käy, sillä samalla voin vetäistä pienet iltatorkut. Sen jälkeen olen valmis katsomaan myöhäisleffaa. Sitten alkaa väsyttämään ja voin katsella ulos märkää pihaa. Ei haittaa, sillä minua kutsuu jo lämpöinen vuode. "Nyt sataa ja itkee sydämein". Eila Pellisen vuosisadan takainen hitti soi edelleen korvamatona päässä.