Päätin jo kerran, etten lue enää Mankellin teoksia. Syy oli yksityiskohtaisten yksityiskohtien täyttäminen kirjojen täytteenä. Tykkään Mankellin tarinoista ja jonkinlaisesta päätekijöiden salaisesta maailmasta. Mutta...Päätin kuitenkin ottaa tämän teoksen iltalukemiseksi. Se kun löytyi omasta kirjahyllystä, vaimon osastolta. Sivuja on vajaa seitsemän sataa, joten monena yönä silmä on lupsahtanut yöasentoon tämän kirjan parissa.
Heti on todettava, että kirja on aika lailla epäonnistunut. Suurin ongelma on kahden teeman (kirjan ?) yhteensovittaminen. Ruotsissa tapahtuva ennennäkemätön tragedia on toinen teemoista. Se ei ratkea uskottavasti koko kirjan aikana. Toinen moniulotteisempi teema on Kiinan menneisyys ja nykyisyys. Siinä haisee Mankellin tavoite sanoa, joitakin mielipiteitä Kiinan nykyongelmista ja kiinalaisten inerventiosta Afrikkaan. Afrikkahan on Mankellin toinen kotimaa. Kiina ei niinkään.
Mankellin ote kirpoaa, kun pitäisi yhdistää kaksi toisistaan riippumatonta elementtiä. Ruotsi ja Kiina. Kirjan lopussa Mankell tunnustaa haluan kiittää avustajiaan, jotka ovat tehneet runsaasti taustatyötä. Se paljastaa Mankellin työskentelytavat. Avustajat syytävät yksityiskohtaista tietoa, jota Mankell sitten nitoo juonien väleihin. Näiden yksityiskohtaisten taustatietojen myötä kirja hukkuu taas perinteiseen tietotulvaan, joilla ei itse asiassa ole mitään tekemistä itse juonen kanssa. Mankell ei ole yksinkertaisesti halunnut jättää pois avustajien tekemää työtä. Parhaimmillaan hän on aina juonien alkujen kehittelyvaiheissa. Niitä on runsaasti tässä massiivisessä tiiliskivessä. Kuitenkin Mankell ei jaksa tai osaa paneutua juonien saattamiseenfinaaleihin. Tykkään kyllä Mankkellin kirjoittamistavasta. Siinä on paljon aidon tilanteen ja ihmisten aivoitusten todentuntuisia ja intiimejä kuvauksia. Kuitenkin yksityiskohtien vyörytys ja juonien keinotekoinen löpsäytys vie pohjan tältä eepokselta. Näen silmissäni Mankellin funtsailevan juonien ratkaisuvaihtoehtoja. Kun hyviä ei syntynyt, tekaistaan jotain välttävää.
Jos kaikesta tästä huolimatta haluat kahlata tämän kirjan läpi, suosittelen hidasta lukutapaa. Silloin voi ajatella lukevansa useaa eri kirjaa. Se oli varmasti ollut Manellillekin paras ratkaisu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti