Eilinen kirjoitus kuherruskukauden loppumisesta ja paluusta karuun arkeen räjäytti some-raivon. Palautetta on tullut kasamäärin ja kaikki ovat tuominneet kirjoituksen toinen toistaan karmeammalla tavalla. Sen takia olen päättänyt kertoa totuuden elämästämme. Se on varmasti raskasta luettavaa ja joillekin aivan liikaa. Olen kuitenkin pakotettu tähän, jotta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.
Meidän molempien lapsuus on ollut onnellinen. Kumpikaan ei ole koulukiusattu, vanhemmat ovat kohdelleet meitä suojelevasti eikä kumpaakaan lähetetty sotalapseksi Ruotsiin. Nuoruudessa emme pahoinpidelleet kavereita juovuspäissä, näpistelleet tavarataloista, potkineet mummoja tai kuuluneet huumejengiin.
Yhteinen taipaleemme on ollut alusta asti aika tavallista niinkuin muillakin rakastuneilla pareilla. Päiväohjelmamme on hyvin samanlainen joka päivä.
Aamulla heräämme ja puemme kuntoiluvaatteet päälle. Juoksemme pari kilometriä punttisalille, jossa personal trainerimme ohjaavat meitä parin tunnin ajan fustran, spinningin, airobicin ja muiden kunto-ohjelmien toteuttamisessa. Nautimme vitamiinijuomia, proteiinipatukoita, steroidejä ja muita lihaksia kehittäviä aineita. Sitten uimme pari kilometria Peltsun uimarannalla ja pyöräilemme parinkymmenen kilometrin lenkin Lempäälän kautta kotiin.
Shampanja-aamiaiseen kuuluu blinejä, iskra-kaviaaria, tryffeleitä, hanhenmaksaa, mätimoussea, paahdettua moniviljapaahtoleipää, luonnon jogurttia, hedelmiä, viiriäisen munia, enegiapapuja, luomupekonia ja valkoista kiinalaista yrttiteetä. Paikallinen lehti virkistää iloisilla jutuilla ja asiantuntevalla journalistiikalla. Juomme aterian yhteydessä toki paljon raikasta kraanavettä, jonka toimittaa meille Tampereen vesi.
Sen jälkeen hoitelemme raha-asioita. Sattumalta olemme voittaneet peräkkäisinä viikkoina
eurojackpotissa, lotossa, vikinglotossa ja muissa veikkauspeleissä kymmeniä miljoonia. Niitä sijoittelemme erilaisiin osakkeisiin, joukkovelkakirjalainoihin, hyväntekeväisyysäätiöihin ja
eläköityneiden NHL-kiekkoilijoiden virkistystoimintaan kuten vuotuiseen tennisturnaukseen Helsingissä. Kaupungilla kävellessämme annan yleensä kaksi euroa Tammerkosken sillanlla kerjäävälle tummalle tytölle. Työtehtävät ja hyväntekeväisyys tuovat meille hyvän mielen lisäksi yhteistyökumppaneita, jotka taas tuovat pankkitilimme täyteen erilaisia rahoja.
Raskaan työn jälkeen nautimme yhdessä illallista, jossa yleensä on tarjolla grillattua miekkakalaa, mustekalaa, kampelaa, hummereita, jättikatkarapuja ja tropiikin hedelmiä. Tämän jälkeen katselemme kotiteatterista meitä koskevia ohjelmia ja nauhoituksia. Katselemme joskus myös Ylen uutiset ja säätiedotuksen ihan viidetarkoituksessa. Sen jälkeen vetäydymme makuusalonkiin, jossa nautimme toistemme intiimistä läheisyydestä tantraoppien mukaisesti. Lopulta uuvumme ja
nukahdamme sylikkäin toistellen toistemme nimiä nukahtamiseen asti.
Kuten jokainen voi havaita, elämme täysin tavallista nuorenparin elämää. Suurempia kohokohtia ei ole, muttei myöskään laskukausia tai ongelmia. Tätä on nyt jatkunut kuusi vuotta ja mikä on jatkuessa kun olen löytänyt samanhenkisen kumppanin. Muille nuorille pareille haluan antaa hyvän neuvon. Kun ei kurkoittele kuuta, elämä on mukavaa ja siitä voi nauttia tyytyväisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti