Railakkaan viikonlopun kruununa päätettiin mennä sunnuntai-aamuna lenkin sijaan mattopyykille. Peltolammin rannassa on matonpesupaikka, jossa meikäläinen on hikoillut kymmenen vuoden ajan paikallisten rouvien seassa. Totta puhuakseni matonpesu on kyllä miesten hommaa, mutta miehet näyttävät keskittyvän parhaimmillaan mattojen kuljetukseen.
Minä tykkään matonpesusta. Se on kivaa, siinä saa jotain konkreettista aikaan ja se käy hyvin arkikuntoilusta. Meiltä sattui löytymään puolenkymmentä pestävää mattoa. Nykyään matot ovat niin erikoista materiaalia, ettei kaikkia voi pestä juuriharjalla. Reippailla otteilla hoitelimme mattojen pesun ja mankeloinnin. Kuljetimme matot jätesäkeissä kotiparvekkeelle kuivamaan.
Palkkioksi lämmitimme iltasaunan. Kaiken kukkuraksi ilma oli lämmin ja aurinko paistoi yläparvekkeelle. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä saatoimme istuskella ulkona ilta-auringossa. Wigrenin ohut kuuma lenkki maistui taas tutun suolaiselta ja karjalainen huurrejuoma karkoitteli janoa. Siinä paranneltiin matonpesun rasittamia lihaksia, muisteltiin menneen elämän toilailuja ja haaveiltiin tulevaisuuden herkuista.
Kyllä matonpesu käy ihan hyvästä harrastuksesta, ainakin kerran kesässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti