Odotuksen aikaa

 Odotan, odotan ja odotan. Nythän eletään odotuksen aikaa. 

Suomi on nöyrästi katsellut Turkin demokraattista valtiota ja erityisesti sen isä aurinkoista, presidentti Erdogania. Tipahtaako presidentti Niinistön kielelle lupaus NATO-sopimuksesta. Jos kyllä, niin enää ei ole muuta odotettavaa kuin demokraattisen Unkarin ystävällismielinen ja aina oikeilla raiteilla puksuttava pääministeri Orban ja hänen parlamenttinsa. Sen jälkeen elämä Suomessa on NATOn suojeluksessa, eikä meidän tarvitse tehdä enää mitää. Paitsi tietysti vahvistaa puolustusvoimia.

Mutta eihän se odottaminen tähän lopu. Kun Suomesta tulee NATO-maa, tulee esiin kysymys Ruotsin jäsenyyden ratifioinnista. Ensinnäkin kuningaskunta pitää muuttaa tasavallaksi. Eihän kukaan sivistynyt demokraatti jaksa leikkiä näitä hovijuttuja. Odotan myös, että Suomen valtionjohto vaatii Ruotsissa työskenteleville suomalaisille paremmat liksaa. Sanotaan nyt vaikka 10 prossaa lisää. Sitten Ruotsin hiihtäjänaiset eivät saa voittaa enää Kerttua ja Pärmää. Ja lätkässä Suomi pesee aina Ruotsin ! Sitten Telian, Storan, SSABn ja Nordean pääkonttorit siirretään Suomeen. Ai, niin Nallehan siirsi jo Nordean tänne. Sitten ruotsalaisia hoiva alan naisia siirretään Suomeen aluekeskusten hoitajiksi. Sanotaan vaikka kymmenen tuhatta naista. Mitäs vielä ehtoja tulisi mieleen … ? Sitten voidaan harkita hyväksymistä. Kalle Kustaa saa matkustella tänne neuvottelemaan sen uuden pääministerin ja ulkoministerin kanssa. Katsotaan sitten onko meillä samanlainen ajatus turvallisuuspolitiikasta. Toki yksinkertaisinta olisi saada jäsenyys nopeassa aikataulussa. Ruotsi liitetään osaksi Suomea !

Odottelen vaimoni tulevan sunnuntaina kotiin. Hän on ollut terapiahommissa ja pääsee pian kotiin. Haluan tietysti yllättää hänet kotona. Teen lanttulaatikkoa. Mikä voikaan olla parempi ja lämmintä odottamista kuvaava ruokalaji kuin lanttulaatikko ? Sehän on kaiken lisäksi yksi joulun symboleista kinkun, kuusen ja joulutorttujen lisäksi. Sitä odotetaan kieli pitkällä. Juoluntienoolla odotetaan äitien tekemää ruokaa. Meillä odotetaan isän tekemää ruokaa. Sitä parasta ! Sitä paitsi Jouluun on enää alle 300 päivää. Mieti sitä !

Odotan eduskuntavaalien ennakkoäänestyspäivää ja vaalipäivää. En tiedä vielä ketä äänestän, mutta katselin eilen pienpuolueiden keskustelua ylen ykköseltä. Selvästi pienpuolueiden edustajat muistuttavat kansaa. Eduskuntapuolueidenmedustjat ovat oppineet puhumaan käsittämätöntä kieltä. Siitä ei tavallinen tallukka ymmärrä mitään. Sitä paitsi eduskuntapuolueiden edustajat tuntuvat vihaavan toisiaan. Samoin kuin huonossa avioliiitissa, täysverisen poliitikot kiistävät vastapuolen puheet. Aina. Odotan vaaleja sen takia, että sen jälkeen ei tarvitse enää kantaa tätä demokratian vastuuta vaan sen voi luovuttamanaan edustajille. He ovat perinteisesti ottaneet sen nopeasti haltuunsa ja unohtaneet meidät äänestäjät. Se sopii, sillä katselen iltapäivällä mieluummin vanhoja kotimaisia elokuvia. Niissä näytellään ihan aidosti.

Odotan euroviisuja. Ei niin, että pitäisin tämän tyylisestä iskelmästä. Odotan, että Suomi voittaa ja Cha, cha, cha soi joka puolella Eurooppaa. Suomi lauletaan taas maailman kartalle ja monet tulevat ihmettelemään maailman onnellisinta kansaa. Tämän lisäksi odotan, että joku liigaseura keksii ottaa Cha, chaan voittolaulukseen. Sehän on aivan loistava maalilaulu. Vai mitä ? Onhan se nyt sentään jotain aivan muuta kuin Hunajata, hunajata, hunajata sulle ! Voi viulu !

Odotan myös liigan loppuottelun tapahtuvan tamperelaisten Tapparan ja Ilveksen kesken. Nehän ovat kaksi parasta joukkuetta jääkiekon pääkaupungissa. Vielä tänä vuonna Tappara vie kultamitalit, mutta ensi vuonna… Odotan tätä grande finaalia siksi, että sitten nähdään miten tämä City menee sekaisin jääkiekosta. Nythän tämä on ollut vasta esileikkiä. Tamperelainen väki on jakautunut äidinmaidossa kahteen heimoon. Meihin ja noihin. Vaikka olen maahanmuuttaja Tampereella, tunnustaa jälkikasvuni samaa kelta-vihreä-musta väriä kuin isänsä. Siis omena ei ole pudonnut kauas puusta.

Odotan maailman keskuspankin ratkaisuja koron nostojen suhteen. Inflaatio alkoi nousemaan kohisemalla ympäri maailmaa. Syitä lienee monia, mutta keskuspankit eivät jääneet odottelemaan. Inflaation hillitsemiseksi nostettiin korkoja. Pienten korotuksien kautta haluttiin hidastaa hintojen nousua ja tehdä rahan hintaa kalliimmaksi. Toimii! Sehän alkoi toimia kuitenkin liian hyvin. Koron noustua neljään prosenttiin, maailmalta alkoi kuulua kummia. Heikoimmat pankin joutuivat selvitystilaan, kun ei rahat riittäneet korkojen maksuun. Piilaakson pankki ensimmäisenä ja Sveitsin Creditpankki perässä. Tauti alkoi levitä maasta toiseen. Odotan nyt kiinnostuksella mitä Yhdysvaltojen ja Euroopan keskuspankit tekevät. Jatketaanko koron nostamista vai vedetäänkö jarrua? Ensimmäisessä vaihtoehdossa menee pankkeja nurin ja valtiot joutuvat rahoittamaan tallettajien rahoja. Vai lasketaanko korkoja ja annetaan inflaation nousta. Olen inhorealisti ja veikkaan ensimmäisen asian toteutuvan. Sitten nähdään kuinka monta pankkia pitää kansallistaa. Sehän olisi sitä sosialismia.