Ranskassa on käyty jo jonkinmaikaa kiivasta vääntöä eläkeiän nostamisesta 62 vuodesta 64 vuoteen. Lähes jokaisessa Euroopan maassa eläkeikä on 64 vuotta tai enemmän. Näin myös meillä Suomessa. Ihmiset elävät vanhemmiksi ja näin eläkeustannukset tulevat kasvamaan ja enenevässä määrin jonkun maksettaviksi, yleensä yhteiskunnan. Ranskassa väki on vastustanut rajusti eläkeuudistusten. Eilen yli miljoona ihmistä osoitti mieltää eläkeuudistusten vastaan. Ymmärrän ja en ymmärrä. Saavutetuista eduista halutaan pitää kiinni. Toisaalta eliniän odotus ei ole pelkkää matematiikkaa. Ihmiset elävät pidenmpään. Työtä tekevät ovat myös työkuntoisempia, ainakin osin. En tunne Macronin eläkeuudistuksen sisältöä muilta osin kuin vuosien osalta, mutta tuntuu siltä kuin tässä olisi kyse myös jostakin muusta. Ranskassa on tunnetusti paljon väkeä töissä julkisella sektorilla ja heillä on myös hyviä etuuksia. Onko tässä kyse tyytymättömyydestä tämän ison porukan etuisuuksien kaventamisesta ? Tai onko kyse yleisestä tyytymättömyydestä liberaalioikeistolaiseen hallitukseen. Useissa Euroopan maassa nationalistisen puolueet ovat menestyneet. Halutaan suojautua ulkopuolisilta asioilta, olivat ne sitten Euroopasta tai sen ulkopuolelta tulevia uhkia tai voimia. Muutama vuosi sitten Venäjällä Putin yritti salamyhkäisesti pääministeri Medvedevin kautta tehdä saman kuin Ranskassa. Muistaakseni naisten eläkeikä on 57 vuotta ja miesten 60. Se jouduttiin peruuttamaan vastustuksen takia. Kansalaiset sanoivat, etteivät he elä niin vanhoiksi ! Tyrmistyttävä väite, vaikka voihan siinä olla peräkkäin, Venäjällä. Mutta Ei mitenkään Ranskassa. Samanlaista se on työnteko Ranskassa kuin Suomessakin, ellei mennä hiuksia halkomaan.
Kulttuurista keskustelu ei ota tuulta purjeidensa alle. Vaalit ovat alkaneet, mutta kulttuuri ei juurikaan ole vaaliteemana. Miksi ? Eikö kulttuuri kiinnosta ketään ? Perussuomalaiset esittivät puheenjohtajansa Purran suulla aika erikoisen kommentin, että kulttuuri on luksuspalvelua. Viime päivinä on käyty jonkinlaista keskustelua Ex-taitoluistelija Kiira Korven ns. runokirjasta, sen sisällöstä ja kustantajan tavoitteista. Molemmissa asioissa itse kulttuurin ammattilaiset ovat olleet hiiren hiljaa. Sen sijaan pari vuotta sitten ei oltu hiljaa. Valtion koronatukia ei tullut riittävät kulttuurin toimijoille. Toisaalta tukia kerrottiin maksetun vaurailla taiteen tekijöille, jotta heidän tilipussissa säilyisivät lihavina (Alatalo, Vesala, sun muut). Silloin tuntui, että kulttuurin väki, ainakin osa, nousi barrikadeille. Kapellimestari Rantala ja Lintu olivat niin ylimielisiä, että hakivat STM strategiajohtajana paikkaa piruutaan. Vaadittiin otsa kurtussa lisää yhteiskunnan tukea. Meikäläiselle, kulttuuria omaksi ilokseen tekevälle harrastajalle, asia näyttää aika ikävältä. Ovatko kulttuurin ammattilaiset yhteiskunnan tuilla tyydytettyjä elättejä ? Kulttuurikeskustelua tai kulttuuripoliittista keskustelua ei viitsi käydä kukaan. Missä ovat nuoret vihaiset taiteentekijät, jotka kyseenalaistavat edellisten sukupolvien näkökulmat ? Kulttuurin ja taiteen tehtävä on mielestäni samanlainen kuin tieteiden tehtävä. Kulttuurin keinoin tutkitaan ja tulkitaan elämän ilmiöitä ja ihmisten toimia. Seillä on vain käytettävissä huomattavasti vapaammat kädet kuin tieteissä. Näin opitaan lähestymään ilmiöitä ja asioita uusista näkökulmista. Nyt näyttää siltä, että kulttuuriväki on kiinnostunut vain omista tuloistaan eikä ketään kiinnosta itse taiteen ja kulttuurin sisältö. Sehän tarkoittaa koko alan hidasta näivettymistä ! Sitäkö kulttuuriväki haluaa ? Minä ihmettelen !
Ihmettelen kolmella tavalla EUn kehitystä. Ensinnäkin EUn laajentuminen ihmetyttää. Toki ymmärrän, että EU haluaa sitoa maita vapaaseen markkina-alueeseen. EU haluaa sitoa maita omiin ehtoihin, joilla yhteiskunnallinen kehitys, arvot, lait ja monet monet asiat saadaan muistuttamaan ns. eurooppalaisia arvoja ja toimintatapoja. Silti monet jäsenmaat ovat käytännössä olleet kaukana yhteisistä kuvioista. Riippumaton oikeuslaitos, korruption vastustaminen, hallinnon ja talouden läpinäkyvyys. Puola, Unkari, Tšekki, Bulgaria, Romania. Ihan vain muutama esimerkki. Nämä rajapinnoilla toimivat maat pyrkivät kiikuttamaan venettä ja haastamaan unionia. Ja pyrkivät tietysti mittaamaan yhteisistä varoista mahdollisimman paljon rahaa. Sitä rahaa, jota me kiltit ja rikkaat maat kauhomme hulttioiden tueksi, jotta markkina-alue pysyisi isona. Eikö systeemi voisi olla sellainen, että kehitysvaiheessa olevia maita pidettäisiin ehdokasjäseninä. Maiden pitäisi osoittaa haluavansa noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. Samoin joitakin maita, otetaan esimerkiksi Unkari, voitaisiin palauttaa ehdokasjäseneksi kehittymään. On vain ajan kysymys milloin tärkeissä asioissa ratkaisut on tehtävä enemmistöpäätöksella. Onko enemmistöpäätös pelkkä enemmistö vai 2/3 osan enemmistö, se jää nähtäväksi.
Toinen asia liittyy Venäjän hyökkäykseen. EUn olisi pitänyt heti 2014 ryhtyä valmistelemaan energiasiteiden katkaisemista Venäjään. Ainakin suunnittelemaan. Nyt vuosien varrella on leikitty pakoteleikkiä Yhdysvaltojen johdolla. Olisi pitänyt heti vuosi sitten iskeä ytimeen eikä lillukanvarsiin. Venäjä saa tulonsa energiasta, se ei ole mikään salaisuus. Nyt pikkuhiljaa ja monien maiden jarrutellessa otetaan eroaskelia enäjästä. Tähän asti korkeat maailmanmarkkinahinnat ovat paisuttaneet Venäjän sotakassaa. Tämä linjattomuus on mahdollistanut Venäjän hulinoinnin Ukrainassa.
EUn ulkopolitiikka on ajautunut Venäjän sodan myötä Yhdysvaltojen syliin. Samalla kun Kiinan ja Yhdysvaltojen taloussota on kärjistynyt, EU on valinnut USAn peesaamisen. Tosiasiassa maa on Kiinan ohella maailman protektionistisimpiä maita ja jatkanut kaiken aikaa samoilla linjoilla. EUn olisi pitänyt jo aikoja sitten luoda yhteyksiä Kiinan ja Intian kanssa, samoin Afrikan maiden kanssa. Nyt EU on sekä NATOn että kauppapolitiikan osalta liekanarussa Atlantin taakse. Oma vahva asema maailmanpolitiikasta haihtuu hiljalleen entistä pienemmäksi. Brexitin jälkeen EU on ollut varpaillaan. Pelätään muiden maiden seuraavan Britanniaa. Maa ei olisi lainkaan eronnut unionista mikäli EU olisi aikaisemmin vahvistanut ja laajentanut kauppapolitiikkaa ja osoittanut asemansa maailman kärkimaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti