Helsingin Sanomat tutkitutti (hauska sana, jolla ei ole mitään tekemistä tutin tai lihapyöryköiden kanssa) myytävien lihapyöryköiden lihapitoisuuden. Parhaissa pyöryköissä oli lihaa 91 % ja heikoimmissa 0 %. Vaihteluväli oli aika suuri. HK Scanin Mummon pyöryköissä oli 61 % lihaa ja tavallisissa 7 % lihaa.
Kaikkia näitä kutsutaan pyöryköiksi. Nollaprosenttisia ei kutsuta kuitenkaan lihapyöryköiksi, mutta monia muita kutsutaan. Liha-pyörykkä ! Se herättää kysymyksen. Voiko jotain kutsua liha sanalla, mikäli lihan osuus on alle puolet tai jopa alle kymmenen prosenttia ? Jos asiakas tietää, ettei lihapyöryköissä ole lihaa kuin nimeksi, riittääkö se ? Feikkilihapyörykät.
Jokin vuosi sitten jauhelihan sisällystä käytiin samantyyppinen keskustelu, joka johti muutoksiin nimissä. Muuttaisiko lihapyörykkä - nimen muuttaminen pyörykäksi yhtään mitään ? Entä einespyörykkä ?
Onko mielikuvamainonta tullut tiensä päähän ? Epäilen ? Uusia keksitään urakalla. Kuluttaja on koekaniini, samoin viranomaiset. Asiantuntevat asiakkaat tekevät ostopäätöksiä. Tosiasiassa pienellä rahalla elävät tekevät myöskin ostopäätöksiä, mutta skaala on kapeampi. Valvonta on tarpeen, mutta sitten syytetään viranomaisia säädösten jäykkyydestä ja monimutkaisuudesta. Mutta kyllähän kolikon kääntöpuolella on myös kuluttajien suojeleminen. Tässä tapauksessa kuluttajaa ei ole suojeltu, jos lihapyöryköissä on 7 % lihaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti