Olen matkalla Suomen pääkaupunkiin, Helsinkiin. Joku viisas on sanonut, että Suomessa on van yksi kaupunki ja se on Helsinki. Matkani tarkoitus on tutkia viikonlopun ajan niitä ominaisuuksia, joilla Helsinki on noussut maamme ainoaksi kaupungiksi.
Totta on, että erilaišet peräkylät ja takahikiät kutsuvat itseään kaupungiksi. Myös moniin isoimpiin kaupunkeihin on liitetty pieniä maalaiskuntia ja kyliä, niin ettei näitä metsä- ja peltotaajamia voi millään kutsua kaupungiksi. Pelkkä julistautuminen tai sisäministeriön päätös ei muuta paikkakuntaa kaupungiksi vaikka voissa paistaisi tai keskustassa olisi ärkioski ja thaihierontapaikka.
Tutkin Helsingin maaperää, asukkaita ja rakennuksia empiirisellä otteella. Toteutan sen puhtaasti narratiivisellä tutkimusmetodilla ja kirjaan ylös kaiken mitä mieleen tulee tai muistan. Puhdistan muistini kaikista aiemmista Helsinkikokemuksista ja täytän tabula rasani uusilla emootioilla. Käytän tunteiden pisteytystaulukkoa kuvaamaan kaikkia yli seitsemän pistetettä tuottanutta tapahtumaa tai ilmiötä. Tutkimusasenteeni ja mottoni on: " Oikea kaupunki on tunnetila, vaikutelma ja aistien tuoma mielikuva isosta omenasta".
Paluumatkalla julkistan tutkimukseni niteenä, siteenä ja nettipäiväkirjana. Se on ladattavissa appsina tai tilattavissa tämän blogin tilauskataloogista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti