Olin sunnuntaina Tampereen Ratinassa seuraamassa perinteistä Suomi-Ruotsi ottelua. Ruotsi otti voitot sekä miehissä että naisissa. Kaiken lisäksi leihäässä tuli selvä selkäsauna, kun Kim Amb ei kunnioittanut perinteitä eikä Ruuskasta. Katsomossa oli kymmenisen tuhatta yleisurheilun ystävää sadesäästä huolimatta. Ottelu on kyllä ainutlaatuinen tapahtuma, joka on toki muuttunut naapureiden ystävyysotteluksi. Mitään verenhimoista taisteluhenkeä ei ole ilmassa. Eikä tarvitsekaan olla. Tärkeintä on kisaaminen vanhan urheiluperinteen mukaisesti. Voitto kotiin, tai ainakin kolmas sija. Yleisö oli innolla mukana ja viihdearvo kohdallaan.
Jollakin tavalla aika on muuttunut ja ryppyotsaisuus on tipotiessään. Välillä tuntuu hieman huvittavalta, kun entiset urheilutähdet yrittävät kannustaa yleisöä ja urheilijoita. Se on toki otteluhengen mukaista, mutta ehkä heidänkin olisi jo aika siirtyä "oikeisiin töihin". Vai uskooko joku, että Ruotsiottelu olisi jonkinlainen elämäntehtävä. Minä en ainakaan.
Ihan kivaa viihdettä ja joitakin mukavia tuloksiakin tehtiin. Kolmea kymppiä lähentelevä lipun hintakin oli ihan kohtuullinen. En kuitenkaan aio mennä Olympiastadionille tai Ratinaan katsomaan seuraavia kisoja. Kotisohvalla muistelen katsomotunnelmaa lämpimässä ja herkkuja mutustellen.
Ps. Yhtä asiaa ihmettelen. Mustaamakkaraa ei Ratinasta löytynyt. Lahtelainen ystäväni jäi ilman paikallista herkkua. Miksiköhän ? Kilpailuttaako SUL näitä tarjoilua tajuamatta mitään paikallisesta omaleimaisuudesta. Ehkä ystävälliset naapurimaan kannattajatkin olisivat maistelleet paikallista herkkua hymyssä suin. Tampereen Pyrintö oli kuitenkin ansiokkaasti mukana kahdeksan urheilijan ja runsaan järjestelykoneiston kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti