Eri maissa on hyvinkin erilaisia vaalijärjestelmiä. Useimpia kutsutaan demokratiaksi vaikka käsitys demokratiasta näyttää olevan kovin monella tapaa ymmärretty.
Suomessa korkeinta päätäntävaltaa käyttää eduskunta. Presidentillä on lähinnä muodollista valtaa. Molemmat valitaan kansanvaalilla. Eduskuntavaaleissa on ehdolla yleensä kymmenkunta puoluetta. Vaalivoittajat muodostavat yleensä hallituksen. Huolimatta eri hallituskokoonpanoista, politiikka on kovin samanlaista. Tämä johtuu sittä, että Suomen keskiluokka on kaikkien puolueiden kiinnostuksen kohteena. Työtätekevät, lapsiperheet ja eläkeläiset ovat kaikille puolueille tärkeitä. Vaalitulos vaikuttaa vain marginaalisesti kansalaisten elämään. Se on myös taannut pitkäaikaisen yhteiskunnallisen rauhan, jossa vakaus ja yhteistyö ovat kaikkien intressissä. Presidentti esittää erilaisia mielipiteitä asioista. Yleensä kaikkea hyvää ahdingossa eläville ja tuomiota väärin käyttäytyville kansalaisille. Vähän niinkuin Arkkipiispa.
Venäjällä korkeinta päätäntävaltaa käyttää Putin. Ennen oli Tsaari ja sitten NKP:n pääsihteeri. Nyt on Putin. Hänet valitaan pääministerksi tai presidentiksi. Hänen edustamansa Yhtenäinen Venäjä-puolue voittaa duuman vaalit. Putin luo vakautta ja yhteskuntarauhaa. Yhteistyötä tehdään niiden kanssa, jotka suostuvat Putinin pelisääntöihin.
USA:ssa presidentti johtaa maata. Hän valitsee keskeiset virkemiehet vorkakoneistoon. Senaatti ja edustajainhuone voivat kannatta tai jarruttaa presidentin politiikkaa. Presidentin valinta on kuitenkin mutkikas juttu. Ensinnäkin kaksi puoluetta republikaanit ja demokraatit asettavat ehdokkaita. Sitten puolueet valitsevat oman ehdokkaansa esivaaleissa. Sitten kansa äänestää valitsijamiehiä, jotka valitsevat presidentin. Tämä on vaalien rakenne, mutta vaalijärjestelmän taustalla on isot voimat. Vaalit ratkeavat usean taustasyyn kautta.
Tärkein on raha ja rikkaat tukijat. Ehdokas voi saada heiltä rahaa, jos luoaavat tehdä presidenttinä jotain heidän hyväkseen. Rahalla saa ja autolla pääsee. Tämä sanonta pätee presidentinvaaleissa.
Toinen tärkeä asia on tv-väittelyt. Niitä järjestetään epämääräinen määrä. Asiantuntijat ja media julistavat kunkin väittelyn voittajan ja häviäjän. Niissä monta kertaa voittaneen on hyvä mahdollisuus tulla valituksi.
Kolmas tärkeä asia ovat erilaiset gallupit ja mielipidemittaukset. Niissä on mahdollista saada epävarmojen äänistäjien kannatusta, koska he eivät tiedä ketä äänestää tai edes koko vaalista.
Tärkeää on myös kampanjointi ja puhujamatkat eri osavaltioissa. Niissä pyritään luomaan infernaalinen voittajafiilis, jotta vaalityöntekijät saisivat tseppiä ja epäilevät äänestäjä tulisivat ehdokkaan taakse.
Vähemmistöjen tuki on avainkysymys vaaleissa. Amerikka on vähemmistöjen luvattu maa. Miehet, naiset, valkoiset, mustat, latinot, juutalaiset, protestantit, katoliset, muslimit, budhalaiset, skientologit, lesbot, homot, autoilijat, pyöräilijät, kävelijät, kasvissyöjät, lihavat, laihat, radikaalit, konservatiivit, työläiset, työttömät, asunnottomat, sinkut, eronneet, moniavioiset, artistit, julkkikset, koiraihmiset, kissaihmiset, käärmeihmiset, kiväärinkantajat, revolveri-ihmiset, aseiden kieltäjät, tupakoivat, viskisiepot, raittiit, huumeiden käyttäjät jne. Heitä on loputtomiin. Mutta kuka saa hidän äänensä ?
Viimeinen asia on sattuma. Loppujen lopuksi on vain monien sattumien summa, että jotkut asettuvat
ehdokkaaksi, valitaan esivaaleissa tai voittavat valitsijamiesten enemmistön taakseen. Sattuma kääritään yleensä tavoitteiden ja ohjelmien sisään. Presidentiksi tulee kuitenkin ihminen, joka joidenkin ratkaisujen ja valintojen seurauksena voisi olla kotirouva, imurikauppias, roska-auton kuljettaja, uhkapeluri, pikkuvirkamies, lastentarhanopettaja, maisiinviljelijä, kapakanpitäjä, koomikko, ex-baseball-lupaus tai vaikka liikennepoliisi. Se on pienestä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti