Hallitus on vaihtunut ja aika näyttää mihin Rinteen hallitus pystyy. Yksi kiinnostava vertailukohde on ulkoministerit. Sipilän hallituksen ulkoministeri Soini pääsi mieleiseensä hommaan. Epäilemättä näin on myös Haaviston osalta. Aikaansaannoksia pitää miettiä hallituskausien jälkeen. Mutta jo tämän pienen ajanjakson jälkeen voidaan sanoa jotain.
Soinin kaudesta jäi mieleen muutamia asioita ja tilanteita. Yleensä Soini puhui ulkoministerinä vierailuista ja kokouksista ympäripyöreitä kommentteja tai pieniä soinimaisia heittoja. Tuntui kuin Soini olisi saanut elämänsä leikkipaikan työpaikan sijaan. Mieleen on jäänyt vain muutamia olennaisia asioita, kaksi toimen ulkopuolista asiaa. Soini kiirehti Lontooseen tapaamaan brexitin vastustajien johtohahmoa Farangia heti brexitin jälkeen. Toinen muistikuva liittyy Canadaan ja työn ulkopuolella järjestettyyn abortinvastaiseen kampanjaan. Soini halusi kunnon katolilaisena olla vastustamassa aborttia. Nämä kumpikaan eivät liittyneet ulkoministerin tehtäviin, mutta aiheuttivat melkoisen kalapaliikin.
Haavisto on ollut muutaman kuukauden ulkoministerinä, eikä vartailupohjaa juurikaan löydy. Kuitenkin Haavisto oli EU-lähettiläänä Sudanissa, kun hierottiin siviilihallintoa maahan. Toissapäivänä sellainen sopimus saatiinmaikaan. Eilen maahamme ja myös muihin pohjoismaihin saapui vierailulle kiistellyn Iranin ulkoministeri. Isäntänä Haavisto.
Tuntuu siltä,että Haavisto on suunnannut Suomen ulkopoliittisen aktiivisuuden sinne suuntaan, mitä se on ollut Kekkosen-Ahtisaaren ajoista. Tämä tuntuu hyvältä. Pieni maa voi olla välittäjä, kohtaamispaikka ja aloitteentekijä isojen maiden ja isojen ongelmien välillä. Se tulisi olla ulkopolitiikkamme perusasettamus. Myös silloin kun valitaan ulkoministeriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti