Sormet taikinassa

Olen leiponut leipää ja sämpylöitä kymmeniä vuosia. Vasta nyt homma on alkanut tuottamaan hedelmää. Perinteiseen taikinaan tulee nesteeksi vettä tai maitoa, tai vaikka piimää. Vehnäjauhoja voi täydentää kaurahiutaleilla ja ruisjauhoilla. Lisäkkeeksi voi laittaa vaikka auringonkukan siemeniä tai murskattuja ohrasuurimoita. Hieman oliiviöljyä, voita tai margariinia kiinneaineeksi. Mausteeksi riittää suola, mutta ripaus sokeria, kuminaa ja valkosipulijauhetta antaa mukavan makulisän. Kohotukseen tarvitaan tietysti hiivaa. Olen itse käyttänyt kuivahiivaa.

Hyvän tuloksen aikaansaamiseksi ei kuitenkaan riitä pelkkä ainesosien sekoittaminen sopivassa suhteessa. Tärkein asia on sitko. Se saadaan aikaan maltillisella taikinan vaivaamisella. Nyt vaivasin taikinaa peräti vartin ajan vatkaimen taikinakoukuilla. Annoin toki taikinan kohota rauhassa sekä kokonaisena taikinana että sämpylöiksi pyöritettyinä. Mutta sitko ja taikinan kuohkeus saadaan pitkän vaivaamisen seurauksena. Käsin vaivaaminen on toki tehokasta, mutta laiskuus on voittanut ja
turvaudun nykyisin sähkövatkaimeen. Sillä saa tasaisen sitkon. Tämä tarina on tainnut tulla jo kertaalleen kerrottua, mutta nyt olen onnistunut erityisen hyvin. Siksi haluan vannoa pitkän vaivaamisen ja hyvän sitkon nimeen.