keskiviikko 7. elokuuta 2019

Veikkaus kriisissä

Veikkauksen johdon ylimielinen asenne kompastui omaan näppäryyteensä. Monopoli on saanut porskuttaa kymmeniä vuosia ilman, että toiminta olisi ollut tarkemman suurennuslasin alla. Nyt ylimielisyys mainonnassa meni liian pitkälle. Poliitikot alkoivat kärsimättömästi hieroa silmiään, kun kansalaisilla tuli mitta täyteen. Toimitusjohtaja joutui vetämään kohumainonnan tauolle ja lupaili prosessien ulkopuolista arviointia. Tyypillistä johtajan munkkilatinaa. Veikkauksen kahtia jakautunut tehtävä on mahdoton yhtälö. Veikkaus on tahkonnut valtiolle rahaa. Toinen tehtävä pelihaittojen minimoiminen, on aivan päinvastainen tehtävä.

Kansalaisia on  ärsyttänyt voitto-osuuksien pieni osuus ja isojen pottien pysyminen entisen suuruisena vaikka pelaaminen on kerryttänyt kassaa. Veikkauksen organisaatio on paisunut mammuttimaiseen kokoon. Samoin toimitilat. Ne kaikki on tehty kansalaisten pelaamilla rahoilla. Työntekijöitä on niin paljon, että organisaatio pystyisi toimimaan itsensä kanssa ilman, että käytännössä tehtäisiin muuta kuin palavereja. Nykyisinhän käytännön toimia hoidetaan asiamiespisteiden ja netin kautta. Iso pulma on myös johtajien bonukset. Bonuksia kertyy kansan pelaamisesta ja veikkauksen tuotosta. Monopoliyhtiössä on taattu tuoton kasvu. Veikkaus on myös tukenut haluamiaan urheiluseuroja ja mediaa suuntaamalla mainontaa tiettyihin suuntiin. Poliittisesti korrekteja suuntia on ollut sopivasti tarjolla. Nyt tähän tarvitaan suunnanmuutos tai piste.

Monopoliaseman purkaminen tai osittainen purkaminen ja bonusten suuntaminen johtajien sijaan valtiolle, olisi syytä toteuttaa lähitulevaisuudessa. Johtavat saavat aivan riittävän suurta palkkaa, varsinkin kun alan kilpailu puuttuu. Kilpailu tälläkin alueella tervehdyttäisi monopolitoiminnan sairautta, pöhötautia. Valtio pystyy kontrolloimaan muitakin peliyhtiöitä tarkoilla sopimuksilla. Pelaamisen tuotot ja pelaamisen haittavaikutusten vähentämisen tasot on mahdollista kirjata sopimuksiin. Tätä voidaan tarkastella valtion virkamieshallinnon toimesta.

Katse suuntautuu maamme hallitukseen. Vasemmistopiireissä on aiemmin oltu tyytyväisiä monopoliasemaan. Samoin kepussa. Kokoomuksessa on perinteisesti vastustettu valtion monopoliyhtiöitä. Mutta urheiluseuroista useimmat ovat kokoomuksen ja kepun miehittämiä. Asia ei
ole aivan niin yksinkertainen. Onko Rinteellä kykyä ja tahtoa muuttaa pelialaa ? Haluaako hallitus viheltää pelin poikki ja luoda paremman järjestelmän ?

Ei kommentteja: