Eräänä kylmänä ja myrkyisenä yönä Timo Soini näki pahaa painajaista. Painajaisessa hän tartutti puoluetovereihinsa uuden sairauden nimeltään sininen syndrooma. Paha sairaus ilmaantui Soinin painajaisessa. Sairauden oireisiin kuului pakonomainen tarve erota olemassaolevasta todellisuudesta. Uni muistutti pieleen menneen perussuomalaisten puoluekokouksen tapahtumia. Siellähän tehtiin erikoinen pesäero, kun isä, Soini itse, teki poikiensa kanssa isänmurhan. Unessa kaikilla puolueesta eronneilla alkoi ilmetä pakonomainen tarve erota nykyisestä elämäntilanteesta. Eroaminen oli ikäänkuin tahdosta riippumaton pakkoreaktio. Ensin perussuomalisten guru ja tiennäyttäjä Timo Soini itse, halusi eroon Sinisen Tulevaisuuden johtotehtävistä. Sitten Sampo Terho ja Marja Lohela erosivat puolisoistaan. Sen jälkeen saatiin kuulla, että Sinisten ex-puheenjohtaja Simo Elo erosi puolueesta. Soini pelkäsi unessa, etteivät erot jää tähän.
Hiestä märkänä Soini varasi ajan psykiatrin pakeille. Mikä voisi auttaa tähän outoon sairauteen ? Kallonkutistajan mukaan hoitokeinoja oli kolme. Yksinkertaisin keino liittyi anteeksipyyntöön ja jäsenhakemuksen lähettämiseen Perussuomalaisten paikallisosastoon. Aika sitten näyttäisi, miten loikkareita kohdellaan ja riittääkö pelkkä hakeminen parantumiseen. Tämä olisi tehokas keino vaikka vaatisikin tekijöiltä kovaa pokerinaamaa.
Toinen keino oli antikvariaatin perustaminen. Jussi Niinistön erityisavustaja kokeili tätä hoitokeinoa..Jussi itse oli täyttämässä hyllyjä Sinisen puolueen puolueohjelmilla, puolueen säännöillä, historiikeilla, puoluekokousmateriaaleilla ja muulla puolueen rekvisiitalla. Hyllyt tulivat ainakin täyteen paperia. Antikvariaatti toi selvästi harmoniaa ja rauhoitti erotarpeita.
Kolmas keino oli pakolaisuus. Monet siniset alkoivat hakea turvapaikkaa jostakin muusta maasta. Ruotsi on aiemin ollut aika höveli paikka vaikka sielläkin suhtaudutiin varsin kielteisesti sinisiin
maahanmuuttajiin. Jotkut kokeilivat myös Norjaa ja Islantia. Osalle onnistui. Maahanmuuttoprosessi kesti vuodesta kolmeen, mutta palkintona oli paikka Saabin tehtailla tai kalajalostamossa. Venäjä, Baltia, Puola ja Unkari olivat kaikki lähes toivottomia tapauksia. Siellä ei uskottu puheita Sinisestä puolueesta tai pakomielteistä. Näihin mihin matkustaneita odotti passitus kylmään Siperiaan.
Isoilla paikkakunnilla vapaaehtoiset alkoivat perustaa AA-kerhojen tapaan Timo Soimi-kerhoja. Siellä sinisestä syndroomasta kärsivät puoluetoverit saattoivat jakaa ongelmia toisten samanlaisten kanssa. "Minä olen xx ja olen sininen. Joka päivä haluan erota jostakin, puolueesta, puolisosta tai
mistä vain." Vertaistuki yritti auttaa monia pääsemään jaloilleen. Yleensä tuloksia saatiin vain tulemalla uskoon, rakastumalla tai noudattamalla Timo Soini-kerhon kymmenen askeleen ohjelmaa. Tuloksia tuli vain rankan sitoutumisen kautta. Uni päättyi ahdistavissa tunnelmissa, kun kaikki kerhon jäsenet tuijottivat syyttävästi Timoa.
Helpottuneena Timo Soini nousi sängystä. Kaikki oli ollut pahaa unta. Kello oli ehtinyt jo puolille päivin. Soini puki ja meni aamutoimille. Juodessaan vaimon keittämää aamukahvia katse osui iltapäivälehden otsikoihin. Terho ja Lohela olivat eronneet puolisoistaan. Simon Elon kerrottiin eronneen puolueesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti