Museo Canaria

Niin sitä meikäläinenkin kiertelee museoita. Museo Canaria kertoo Kanarian saarten ihmisten historiasta. Ja erityisesti alkuasukkaiden historiasta. Jo vuonna 1200 ennen ajanlaskumme alkua on löydetty ihmisten jäämistöä. Kallioluolissa on asuttu. Pikku hiljaa on opittu tekemään työkaluja, saviastioita, ruokavälineitä, kalastusvälineitä, nahkareppuja ja juuttipunoksia, leimasimia jne. Aina on löytynyt taitavia yksilöitä, jotka ovat vieneet ihmisten elämää eteenpäin. Niin nytkin. Ihmeellistä on toki se, miksi tänne kivikkoiselle saariryhmälle on kulkeutunut porukkaa. Samasta syystä varmaankin
kuin Suomeenkin. Parempia elinoloja on haettu tai muualta on lähdetty pakoon. Joka tapauksessa karu saaristo on nyt Euroopan lomakeidas.

Hautapaikkoja on avattu ja niistä on löydetty entisajan ihmisten jäämistöä.

Mölinää

Yleensä sanotaan, että suomalaiset pitävät humalassa kovaa meteliä, tappelevat ja riitelevät ja sitä rataa. Sitä lienee tapahtunut halvan alkoholin maissa kuten Kanarialla ja Las Palmasissa. Kyllä sitä osataan täällä hyvän ja esimerkillisen juomakulttuurin maissakin.

Meidän pieni Torres-katu on kaduista hiljaisimpia päiväsaikaan. Lähellä, noin 40 metrin päässä on ravintola Shack. Sillä on neljä pöytää kadulla. Päivälle se on kiinni, mutta iltaisin paikka herää henkiin. Niin eilisiltanakin. Menimme nukkumaan jo puoli 11 ja kuvittelimme nukkuvamme pitkät yöunet. Toisin kävi. Ravintolan ulkona remeltävät asiakkaat jaksoivat mölytä varttia yli neljään. Nukahtelin pikkuisen aina välillä, mutta pääosa meni valvoessa. Varttia vaille kahdeksalta lapset tulevat kouluun. Kadun toisessa päässsä on koulu. Pienempiä saattavat vanhemmat. Kadulla on mahtava kaiku, joten meille kuulee kaiken mitä koululaisilla ja heidän vanhemmillaan on asiaa. Musiikki kuuluisi hyvän akustiikan takia asiaan. Katusoittajia ei vaan ole näkynyt tai kuulunut. Edellisinä öinä katujen puhdistusauto on herättänyt kuuden kieppeillä. Nyt sitä ei kuulunut tai sitten nukuin.

Ja kun valittamaan ollaan päästy, niin annetaan tulla kaikki. Upea asuntomme on neljä metriä korkea. Liekö se syynä vai heikko eristys, mutta yläpuolella asusteleva pariskunta on ilmeiseati painava-askelisia. Heidän tarmokas kävely kuuluu tänne meille aivan liian hyvin. Päivisin ja öisin.

Kyllä helpotti kun sai purkeutua. Toivon mukaan perjantaiyönä saadaan nukkua. Lauantaina on espanjalaisten menoilta ja yö. Silloin on turhaa toivoa unirauhasta.

Tapas

Torstaisin Veguetassa Calle Mendizabalin varrella olevat ravintolat tarjoavat halpoja tapaksia ja juomia. Tämä oli kiinnostanut aika isoa porukkaa. Vaikea arvioida, mutta ehkä 500-1000 ihmistä seilaili pitkin kadun tapaspaikkoja. Ostimme ensimmäisestä neljä isoa pintxoa ja pari olutta. Maksoi yhteensä 12,50 €. Taisi olla koko kadun kallein paikka. Ei väliä, sillä pintxot olivat kalasta ja ruokaisia. Toisesta paikassa otimme pari bisseä ja pari palaa salamipizzoja. Neljä euroa. Siinä olikin meidän illallinen. Hyvää ja riittävän paljon. Kansalaiset jatkoivat seilaamista. Mutta raskas päivä ottaa omansa. Mekin hiippailimme hässäkästä pikkuhiljaa kotikämpille. Ei vanha jaksa.

Santa Ana Catedral ja Casa Colon

Pyhän Annan kirkon tornista näkee ympäri eteläistä Las Palmasia. Puolentoista euron maksulla pääsee hissillä näköalatasanteelle, josta on hieno näköala kaupunkiin, vuorille ja merelle.

Kaupungintalo on viereisen aukion toisella puolella. Tai mikä lie rakennus.

Casa Colon on Columbuksen matkoista kertova museo. Columbus matkasi vuonna 1491 kolmella laivalla, La Pinta, La Nina ja Santa Maria, Espanjasta Kanarialle ja täältä Karibialle. Matkoja tehtiin kaikkiaan kolme. Olot olivat karut, erityisesti merimiehille, jotka yöpyivät kelillä kuin kelillä laivojen kansilla. Itse kipparilla oli sentään oma hytti, jossa oli sänky, pöytä ja tuoli. Siitähän se alkoi eurooppalaisten kolonialismi.

Tältä näytti Columbuksen laiva Santa Maria.

Huoneisto Trianassa

Asustelemme 8 päivää Torres kadulla. Huoneisto on noin viidenkymmen neliön loft. Nimikin on the Loft. Yksi iso huone, joka on jaettu kahtia olo- ja makuuhuoneiksi. Pieni keittiö ja iso vessa/suihku. Komeus sijaitsee toisessa kerroksessa. Katolla on yhteinen terassi, jossa voi makailla aurinkotuoleilla. Hinta on 85 €/yö. Aika kallis, mutta paikka sijaitsee sata metriä pääkadulta ja itse asiassa täällä on kaikki mitä halusimme.

Aamuisin laitetaan aamiaista (heti sen jälkeen kun olen käynyt hakemassa tuoreita sämpylöitä). Sitten
käydään pyörimässä kiinnostavissa matkailukohteissa. Iltapäivä makaillaan auringonpaisteessa. Illalla
käydään kaupassa. Illalla etsiskellään mukava ravintola, jossa istuu paljon paikallisia ja nautitaan illallinen. Eilen se oli papan perunoita (paikallinen erikoisuus), jättikatkarapuja valkosipulissa ja paistettuja kalapaloja. Siihen pullo valkkaria päälle. Iltabisse tai mehu joko lähibaarissa tai kotona ja sitten unten maille. Tämä on kiireetöntä ja helppoa elämää.

Aurinko näyttää paistavan joka päivä. Sehän sopii minulle oikein hyvin.

Triana ja Vegueta

Las Palmasin keskusta, siis se keskusta missä paikalliset pyörivät, on Tiana ja Vegueta. Triana on kaupallisempi osa ja Veguetassa on virastoja, kirkkoja ja museoita. Las Palmasissa asuu 400.000 asukasta. Lähialuiden kanssa asukasmäärä on 700.000. Tähän lisätään tietenkin valtaisa turistien määrä. Trianan pääkatu on Calle Triana. Se on kävelykatu, jonka varrella on kaikenlaisia kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja paljon paljon ihmisiä. Aurinko paistaa täällä ympäri vuoden. Meikäläisittäin Kanarian saarten lämpö on mukavan maltillista. Reilu parikymmentä astetta. Las Palmasin eteläinen osa on espanjalainen kaupunki. Täällä on rento ja kuitenkin toimiva meininki. Turistien ehdoilla mennään eteläisessä osassa Gran Canariaa. Täällä mennään paikallisten tahtiin. Siksi viihdyn täällä hyvin.

Kävimme Veguetan puolella nykytaiteen museo CAAM:ssa. Sisäänpääsy on ilmainen. Museo oli monikerroksinen ja arkitehtonisesti tyylikäs. Tilateoksia oli talo pullollaan. Kuvan mukava teos on Jack Deng-Thiin aikaansaannos. Hyvältä näyttää, kun pariskunta vetää toisiaan ohuella siimalla. Siinä on paljon parisuhteen olennaista tunnelmaa. Vuorotellen vedellään toisia.

Kaupassa Las Palmasissa

Hiperdino on meidän lähikauppa täällä Las Palmasin keskustassa, Trianassa. Supermercado. Ostimme perus aamiaistarvikkeita kuten mehua, leikkeleitä, juustoja, oliiveja, tomaatteja, öljyä, margariinia ja kananmunia. Herkutteluun kolme pulloa viiniä ja neljä olutta sekä mantelikeksejä. Tietysti aurinkovoidetta ja viisi litraa vettä. Koko komeus maksoi 34 euroa. Vetää mietteliääksi.

Fazerin parhaita

Saimme joululahjaksi laatikollisen Fazerin parhaita. Nehän ovat klassikkokarkkeja, joita on ollut 60-luvulta lähtien. Valikoima erivärisiä makeisia, joiden nimet ovat kaikille tuttuja. Kis, Kis, Lakta, Island, Tosca, Rex jne. Kävi niin, että yksi Island karkki, se jossa on sinivalkoinen jääkarhun kuva paperissa, oli puolinainen. Normaalisti karkki on pitkä, mutta tässä yhdessä oli vain puolet tai joku muu makeinen. En avannut sitä vaan päätin kirjoittaa Fazerille. Kirjoittamisesta ei tullut mitään, mutta tein reklamaation. Fazerin nettisivut antoivat siihen mahdollisuuden. Viikon kuluttua sain vastauksen, jossa pahoiteltiin tapahtunutta ja pyydettiin lähettämään makeinen ja laatikko tehtaalle. Leikkasin laatikosta olennaiset kohdat ja lisäsin makeisen kuoreen.

Sain maanantaina vastauksen, jossa kerrottiin virheestä. Puoliksi katkennut makeinen olisi pitänyt poistaa hihnalta. Taas pahoiteltiin tapahtunutta. Sain lohdutukseksi 5 euron osto-oikeuden
nettikauppaan ja ilmaisen lähetyksen. Ostin kuvan liköörikonvehteja ja salmiakkikarkkeja. Tänään kävin hakemassa paketin postista. Olin iloinen. Näin se toimii. Reklamaatio. Ehkä välitin makeistehtaalle tietoa prosessin heikosta kohdasta. Joka tapauksessa koko juttu oli oikein virkistävä prosessi minulle.

Onnen päivä

Hyviä uutisia tiedossa. Usein uutiset kertovat ongelmista ja onnettomuuksista, mutta myös hyviä asioita tapahtuu maailmassa ja myös Suomessa.

Maailmassa on tänään 2153 miljardööriä. Tähän porukkaan luetaan kaikki, joilla on varallisuutta enemmän kuin miljardi. Se on tuhat miljoonaa. He omistavat yhdessä enemmän kuin 4,6 miljardia ihmistä yhteensä. Harmillista kyllä, en itse kuulu tähän joukkoon.

Alkoholin kulutus on laskenut 90-luvulta lähtien. Alkoholin kulutus on ollut näin alhaalla 80-luvun lopulla. Alkoholia käytettiin vuonna 2018 10,4 litraa henkilöä kohden. Kulutus on ollut korkeimmillaan 2000-luvun alkupuolella, jolloin alkoholia käytettiin yli 12 litraa henkeä kohden. Alkoholin kulutus on lievästi kasvanut kun verrataan vuosia 2017-2018 toisiinsa, mutta pidemmällä aikavälillä kulutus on vähentynyt. Alkoholiin kuolleiden henkilöiden määrä on ollut vuonna 2007 peräti 2167 ja vuonna 2017 enää 1558. Kuolemien määrä oli kuitenkin vuonna 2018 noussut 125 hengellä. Alkoholin kulutusmäärä ja alkoholiin kuolleiden henkilöidem määrä kulkevat käsi kädessä.

Hesarin mukaan aura-autoja ei ole tarvittu tänä talvena Hesassa. Helsingin Kalliossa sijaitsevia kallioon louhitussa luolassa olevia aurausajoneuvoja ei ole tarvinnut ottaa käyttöön kertaakaan tänä talvena. Osa henkilökunnasta onkin siirretty puutarhahommiin. Helsingin kaupunki vastaa 60 prosentista teiden aurauksista Helsingissä. Loput hoituvat yksityisten yrittäjien toimesta. Tampereella asia on aivan toisin. Auraaminen on jätetty vähiin säästösyistä. Sitä paitsi keskikaupungin auraaminen on lähes mahdotonta ja tarpeetonta. Siellä ei halua ajella kukaan järkevä asukas, paitsi ehkä eksynyt turisti.

Kokemukset pitkistä HCT-rekoista ovat olleet hyviä. Näitä yli 30 metriä pitkiä rekkoja on saanut ajaa
Suomen teillä vuoden ajan. Mainittuja rekkoja on Suomessa yli 300. Niiden hyötynä on
rekkaliikenteen väheneminen ja sitä myötä fossiilisten päästöjen väheneminen. Sama tavaramäärä pystytään kuljettamaan pienemmällä kalustomäärällä. Ainakin Traficomissa ollaan muutokseen tyytyväisiä. Rekkojen aiheuttamista tievaurioista ei kukaan puhu vielä kuitenkaan mitään. Suomen tiestön on viime vuosina sanottu olevan huonossa kunnossa. Mutta onneksi pitkät rekat eivät ole aiheuttaneet tätä ongelmaa, koska niillä on ajeltu Suomessa vasta vuoden ajan.

Taas päästään jännittämään Suomen menestymistä Euroviisuissa. Ennen varsinaista kisaa kisataan kansallinen karsinta. Mukana ovat Tika, Erika Vikman, Sansa, Aksel Kankaanranta, F3M-yhtye ja Catharina Zuhlke. Ainakin Vikman on tuttu ja jotkut muut ovat olleet Idolsissa tai jossain muussa kisassa. Kiinnostavaa nähdä uusia ja tuntemattomia yrittäjiä. Ehkä heistä löytyy uusi voittaja ja viisut saadaan taas Suomeen. Uskokoon kuka tahtoo, mutta minä uskon tämän vuoden menstykseen. Eihän kukaan uskonut Leijoniinkaan, mutta yllätyskultaa tuli silti. Harmillista, että F3M:n kappale Banana vuoti julkisuuteen viikko ennen aikojaan. No, mitä pienistä. Pääasia, että saadaan jännätä taas viisuja.

Hallituksen avustajat

Marinin hallituksessa on 15 ministeriä. Heillä on avustajinaan poliittiset valtiosihteerit. Heidän lisäkseen ministereiden apuna on 69 erityisavustajaa. Tämän lisäksi on palkattu myös ei-poliittisia avustajia tekemään käytännön järjestelyjä. Tarve on ilmeinen. Valtiosihteeri tarvitsee muutaman erityisavustajan, ainakin 5-7 henkilä. Sitten tarvitaan avustajia, jotka hoitelevat käytännössä tietotekniset vimpaimet, kokoustilojen tarjoilut ja ulkomaan matkojen lentoliput.

Hallituksen asioista yleensä hyvin perillä olevat tahot kertovat, että ministereiden avustajat toimivat jatkossa uudessa, keväällä perustettavassa avustajien hallintovirastossa. Se on avustajien yhteinen supervirasto. Virastoa johtaa avustava virastopäällikkö ja hänen apunaan on avustavia osastopäälliköitä. Heillä on omat avustavat sihteerit, avustavat suunnittelijat ja avustavat apulaisuunnittelijat.

Koko avustajaporukan tarkoituksena on valmistella uutta lainsäädäntöä ja pysyväismääräyksiä yhdessä asianomaisten ministeriöiden ja niiden omien virastojen kanssa. Perusteellisen työn tarkoituksena on parantaa lainvalmistelun laillisuutta ja erityisesti perustuslaillisuutta. Todellisena tarkoituksena on parantaa työllisyyttä ja saavuttaa näin 75 prosentin työllisyysaste. Tämä edellyttää aluksi usean tuhannen uuden työntekijän palkkaamisen. Aivan näin paljon väkeä hallituksen avustajiksi ei kuitenkaan palkata. Ministeriöt alkavat saada avustajia tänä keväänä, mutta kaikki hallituspuolueiden jäsenet saavat jatkossa oman pikku roolin avustajavirastossa. Väkeä lisätään vuosittain niin, että hallituksen viimeisen vuoden aikana saavutetaan 25.000 avustajan määrä. Seuraavan hallituksen tehtäväksi jää päättää erotetaanko avustaja-armeija ja pahennetaan työllisyystilannetta. Valtiovarainministeriö on laskenut, että loppuvaiheessa tarvitaan lisämäärärahaa 1,25 miljardia €. Ei hätää. Veikkaus ryövää suomalaisilta joka vuosi yli kymmenen miljardia. Tämä on vain kymmenesosa siitä. Sitä paitsi lainaraha on halpaa ja Suomen luottoluokitus on korkealla
tasolla. Ja tiukan paikan tullen verorahoja löytyy monelta eläkeläiseltä sukanvarresta.

Vuoden urheilija

Jatkossa vuoden urheilijat valitaan niiden urheilijoiden joukosta, jotka ovat päässeet osallistumaan joihinkin arvokisoihin. Mitalisaalis on viime vuosina vähentyneet vähenemistään. Kymmenen parhaan joukkoon ei tulevaisuudessa pääse juuri kukaan. Siksi on tärkeää hehkuttaa niitä urheilijoita, jotka yleensä pääsevät kisoihin. Tässä mielessä Teemu Pukin ja Huuhkajien valinnat ovat osoittamssa tulevaisuuden linjaa. Vanha olympiaklisee hehkuttaa sekin osallistumisen tärkeyttä. Olkoon se jatkossa vuoden urheilijoiden valintaperuste.

Ohoh !

Venäjän presidentti Putin on kaatanut maan hallituksen. Pääministeri Medvejev ja koko muu ministeriporukka on saanut potkut. Uudeksi pääministeriksi on nousemassa veropomo Mishusktin. Uusi pääministeri on täysin uusi kasvo näissä kuvioissa. Taustalla ovat uudet suunnitelmat, joilla vahvistetaan parlamentin nimitysvaltaa. Jatkossa parlamentti mimittäisi hallituksen. Vaikuttaa kovin epäilyttävältä, mutta suuntahan onmdemokratia. Toivottavasti edes ulkoministeri Lavrov mahtuu uuteenkin hallitukseen. Siinä on kivikasvoinen mies, joka kääntää mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi. Eikös se ole Venäjän politiikan kulmakivi ! Ja jos vuoden 2024 pääministerin nimi on tuttu Putin, on muutosten määrä vakio eli kosmeettinen.

Jokaiseen asuntoon Suomessa ja muissakin EU maissa tulee saada asuntokohtainen vesimittari. Tämä uudistus liittyy EUn energiatehokkuutta parantavaan lainsäädäntöön. Nyt loppuu ilmainen vedenlotraus monissa taloyhtiöissä. Tai saahan sitä vettä suihkutella omaan piikkiin. Tätä on tervehdittävä ilolla, paitsi tasapuolisuuden nimissä, myös ilmaston muutoksen torjumisen takia.

Elovena tyttö menettää kansallispukuhameensa. Elovenatyttö on pitänyt hametta jo 95 vuotta. Uusi Elovenalaatikko jättää tytön taustahenkilöksi. Pääosassa ovat kaurahiutaleet. Tämä liittyy Elovenan uuteen kampanjaan, jolla pyritään valloittamaan muu Eurooppa. Kaura kun on niin terveellistä. Sehän on tiedetty Suomessa jo lähes sata vuotta, mutta nyt se on terveystrendi.

Petra Olli ei paini Rooman painikilpailuissa. Maailmanmestari päätti jättää nämä olympiakisojen karsintakilpailut väliin. Syynä ovat henkilökohtaiset asiat. Keväällä on vielä pari karsintakisaa Unkarissa ja Bulgariassa. Ehkä siihen mennessä Ollin henkilökohtaiset asiat tasaantuvat. Tokion kisoihin pitäisi kuitenkin jollakin tapaa päästä, sillä Ollilta puuttuvat olympiamitalit, eikä Suomen
joukkueessa ole montaa muuta potentiaalista mitaliehdokasta.

Pohjois-Amerikassa alkaa uusi jääkiekkosarja. Sen idea on kolmen hengen peli. Nykyisinhän jatkoaika pelataan kolmen pelaajan joukkueilla. Uudessa sarjassa nimeltään 3ICE, pelataan koko ajan kolmella pelaajalla. Jännitys tiivistyy ja taktiikka korostuu. Hyvät luistelijat, maalintekijät ja hyvät kiekonkäsittelijät pääsevät oikeuksiinsa. Tästä on tulossa todellisten lätkätaiteilijoiden estraadi. Milloinhan tämä sarja saadaan tänne Härmään ?

Riku Nieminen ja Annika Poijärvi eroavat. Miten ihmeessä joku nainen haluaa erota munamiehestä ? Tai miten joku mies voi erota naisesta, joka löytää halvimmat hotellihuoneet ? Vitsi, vitsi ! Älkää ottako tätä tosissanne. Kyseessä oli huumoria. Tämä oli tämän jutun kevennys. Tai pitäisikö sanoa PP Peteliuksen tapaan: Anteeksi !

Vuoden huonointa urheilijaa ei valita tänään järjestettävässä Urheilugaalassa. Ehdolla eivät ole mies ja naismäkihyppääjät, miesampumahiihtäjät, painonnostajat, jousiampujat, alppiurheilijat, pikaluistelijat, CHL:n peleihin osallistuneen suomalaiset jääkiekkoseurat, Kimi Räikkönen, Richard
Helenius tai Dohan kisoihin osallistuneet yleisurheilijat. Sen sijaan gaalalipulla saa nähdä kuuluisia ex-urheilijoita, kuunnella suosittujen artistien esityksiä, syödä herkullista illallista, juoda pari lasillista punkkua ja nauttia hyvästä seurasta. Tämä kaikki vain 630 eurolla. Yhden käden sormilla voi laskea ne osnottajat, jotka maksavat itse pääsylippunsa. Mutta köyhä kansa voi seurata julkimoita kotikatsomossa tai gaalan katsomossa 20 euron lipulla. On se niin jännittävää. Siis se, tuleeko Teemu Pukista vuoden urheilija ?

Kevään painokilpailu

Tällä kertaa aloitettiin hieman kehitelty versio painokilpailusta. Tavoitteena on nytkin pudottaa painoa 5 prosenttia. Jos molemmat saavuttavat tavoitteen, molemmat ovat voittajia. Olipa painonpudotus miten suuri tahansa. Mikäli toinen ei saavuta tavoitepainoa, hän on hävinnyt. Mikäli kumpikaan ei saavuta tavoitepainoa, kauemmaksi jäänyt on häviäjä. Hävinnut tarjoaa oluen huhtikuussa Tallinnassa. Panos on siten hirmuinen.

Punnitus näytti minulle lukemia 75,350 kg ja kaverille 94,750 kg. Viiden prosentin painonpudotus merkitsee minulle lukemaa 71,600 kg ja kaverille tasan 90 kg. Nämä ovat tavoitepainoja huhtikuun toiseksi viimeiselle viikolle. Silloin otetaan miehistä mittaa. Toki painoa on pudotettava pikku hiljaa ennen ratkaisevaa punnitusta. Sen tiedän aikaisemmista kisoista.

Yritän laatia itselleni sopivan taktiikan. Tässä vaiheessa (tammikuussa) pudotan painoa pari kiloa. Lomamatkalla paino palautuu lähelle tämän päivän lukemiin. Sitten pudotan helmikuussa pari kiloa, maaliskuussa kilo lisää ja huhtikuussa yksi kilo. Neljän kilon pudotuksella saavutan tavoitteen. Paino putoaa kahdella tavalla. Ensinnäkin lisää päivittäistä liikuntaa. Toiseksi pienempiä ruoka-annoksia (tarkoittaa makean napostelun vähentämistä iltaisin). Tappion mahdollisuus pitää eliminoida. Tästä kisasta tullaan voittajana, kuten aikaisemmistakin kisoista. Ero on siinä, että nyt molemmat voivat voittaa.

Apollo artistit

Pianisti Iiro Rantala on koonnut yhteen nuoria lupaavia muusikoita Apollo Artistit tiimiin. Samalla Minna Huuskosen agentuuritoimisto on sulautunut yhteen Apollon kanssa. Tarkoitus on tukea nousevien lahjakkuuksien uraa. Musiikilliset genret ovat moninaiset. Ensimakua saatiin maanantai-iltana Tampereella G livelabin lavalla. Maestro Rantala esitteli tiimin jäseniä ja nuoret näyttivät lavalla osaamistaan. Pianistit Ossi Tanner ja Anton Mejias, pianisti-kapellimestari-säveltäjä Tarmo Peltokoski, sopraano Minna-Leena Lahti, viulisti Tami Pohjola, kitaristi Johannes Granroth ja Peela -yhtye, kitaristi-laulaja Milo Mäkelä ja Ab Oy Möljökki Ltd-yhtye sekä pianisti-laulaja-säveltäjä Maja Mannila. Porukkaan kuuluu vielä kanteleen soittaja Ida Elina.

Minna-Leena Lahti, sopraano ja Tarmo Peltokoski, piano

Hienoja vetoja nähtiin pitkin iltaa. Mieleenpainuvimpia olivat kuitenkin naisesiintyjät. En erityisesti ole kiinnostunut oopperasta tai klassisesta laulusta, mutta valloittava Minna-Leena Lahti oli ihanan vaikuttava paitsi äänellään, myös ilmeikkäällä olemuksellaan. Viulisti Tami Pohjolan loistelias, herkkä, täyteläinen viulun ääni lumosi kahdessa Kreislerin biisissä. Jazzlaulaja Maja Mannila päästi itsensä irti hienossa impovisaatiossa ja osoitti Suomen jazztaivaalle syntyneen uuden tähden. Ei herraseurakaan jäänyt naisista jälkeen. Tarmo Peltokoski pyysi yleisöltä ehdotuksia pianokappaleista. Saatiin pari Sibeliusta, Myrskyluodon Maijaa, Chopinia, Beethoovenia. Näistä Peltokoski improvisoi yhden kappalevyyhdin, jossa vaihtelivat mainitut sävellykset. Ossi Tanner ja Anton Mejias suorittivat oman osionsa keskittymällä pianoklassikoihin. Kitaristi Johannes Granroth jäi hieman taustalle Peela yhtyeessä ja Maja Mannilan basistina, mutta muutamia maukkaita sooloja mies pääsi kuitenkin
väläyttämään. Illan päätti Milo Mäkelän omaperäinen rocktrio. Esiin on nousemassa omaa
persoonallista tyyliään kehittelevä rockidoli.

Johannes Granroth ja Peela yhtye

Pari sanaa myös paikasta. Yllättävän näppärästi vanhasta lehtien lukusalista on kasatta pari sataa ihmistä vetävä klubi. Äänentoisto oli mainio, tarjoilu pelasi ja intiimi tunnelma oli katossa. Tänne pitää tulla uudelleen. Liput maksoivat muuten parikymppiä. Ei paha tästä raikkaasta showsta.

Päivän poimintoja !

Britanniaa ravistelee todellisten ongelmien aalto. Juuri kun on saatu jonkinlainen tolkku brexitin tulevaisuudesta, on uusi järistys on tapahtunut. Nyt kyse on brittien perusytimestä, hovista. Prinssi Harry ja vaimo Meghan aikovat jättää hovin ja muuttaa jenkkilään. Pariskunta on kyllästynyt loputtomaan julkisuuden kiroukseen, häväistyskirjoituksiin. Tarkoitus on karistaa hovin pölyt jaloista ja pärjätä omin eväin elämässä. Monet asiantuntijat ovat epäilleet tämän onnistumista, sillä hovissa ei ole rahahanoja säästelty. Harryn isä Charles on pistänyt rahaa pöytään pari milliä vuodessa. Nyt tuleva kunkku ei enää aio rahoittaa tottelemattoman poikansa päähänpistoja. Pahinta koko asiassa on kuitenkin hovin saama julkinen häpeä. Pariskunta hylkää hovin ja muuttaa tavalliseksi pariskunnaksi. Tämä on ennen kuulumattoman loukkaavaa Britannian arvostetuimmalle historialliselle jäänteelle. Kuinka kukaan voi vähätellä Englannin kuningaskunnan arvoja ja toimintatapoja näin julkeasti !

Huhut rahamarkkinoilla ennustavat, että Kiina ja Yhdysvallat allekirjoittavat ensi viikolla uuden kauppasopimuksen. Tuntuu uskomattomalta, kun muistelee viime vuoden puolella kuultua uhittelua ja uusien tuontitullien säätämistä. Ihmeiden aika ei ehkä sittenkään ole ohi.

Sitran yliasiamiehenä aloittava Jyrki Katainen saa EU:lta siirtymäajan korvausta. Katainen toimi komission varapuheenjohtajana. Korvauksen suuruun on 30.000 euroa kuukaudessa ja sitä maksetaan kolmen vuoden ajan. Yliasiamiehen tehtävästä maksetaan 18.500 euroa kuukaudessa. Katainen on ilmoittanut aikovansa perustaa säätiön korvausrahoilla. Niitä on kertymässä yhteensä 360.000 €. Tarkoituksena olisi tukea mm. vähävaraisten perheiden lasten liikuntaharrastusta. Näin antelias on meidän yhteisen EUn tuki entisille työntekijöilleen.

Iran on myöntänyt ampuneensa vähingossa alas ukrainalaisen matkustakoneen. Tarkempaa selitystä
ei vielä kuitenkaan tiedetä, mutta avoimuus on poikkeuksellista. Varsinkin kun tiedetään, miten kireät välit Iranilla on Yhdysvaltojen kanssa. Iran on vannonut kostoa USAn tappaman kenraalin takia.
Spekulaatiot käyvät kuumana mitä oikeasti on tapahtunut. Onko tarkoitus ollut pudottaa alas amerikkalainen lentokone ? Vai onko Iranin asevoimissa yleisesti ottaen kiristynyt ilmapiiri ja ilmatorjunnan liipaisinkäsi liian herkässä ? Todennäköisesti Iran joutuu nyt laittamaan joitakin asevoimien henkilöitä tilille eli päitä vadille. Se lienee selvää, kun avoimesti tunnustetaan omien tekemä paha virhe. Todennäköisesti surmattujen omaiset tulevat vaatimaan Iranilta miljoonakorvauksia tuomioiden lisäksi. Viimeisimmät uutiset kertovat armeijan luulleen lentokonetta risteilyohjukseksi ja ampuneet sitä sen takia. Selitys kuulostaa melko lailla ontuvalta. Jollei ilmatorjunta erota risteilyohjusta ja matkustajakonetta toisistaan, lienee perusteltua joutua vähintäänkin tuomioistuimen eteen.

Pääministeri Marin on yllättänyt gallupit ja nostanut demareiden heikkoja kannatuslukuja. Toivo
demaripiireissä on herännyt. Liekö syynä likaantuneen pesän puhdistaminen, kaunis hymy vai päättäväinen poliittinen asenne ? Joka tapauksessa yllätys on muhimassa. Keskusta haahuilee
vihreiden kanssa 12 prosentin kieppeillä, eikä pelastusta näytä tulevan. Vanhan liiton kepulaiset
kaipailevat tupailtojen parantavaa vaikutusta. Vihreä ovat odottaneet ilmastomuutoksen pysäyttämistä kuin kuuta taivaalta. Ainoa asia, joka on pysähtynyt, on vihreiden kannatuksen kasvu. Vanhan liiton demarit ovat yllättyneitä. Tuleeko nuoresta Marinista puolueen sisällön ja käytännön pelastaja. Ja mikä on hänen politiikkansa sisältö ?

Perussuomalaiset kansanedustajat ovat kritisoineet tutkija Oula Silvennoisen Suomen Akatemialta saamaa 430.000 € apurahaa. Viiden vuoden apuraha myönnettiin vuonna 2017 tutkimukseen, joka koskee holokaustin yhteyttä suomalaisiin. Perussuomalaisten mielestä Silvennoinen on agitaattori ja tutkimus hölyn pölyä. Tiedeyhteisö on vastannut kritiikkiin kertomalla, että Akatemian apurahat ovat erittäin vaativia sekä tutkijan tason että aiheen suhteen. Apuraha myönnetään yliopistolle, joka maksaa tutkijalla ja hänen mahdollisille avustajilleen palkkaa. Yliopisto voi pitää myös osan rahasta korvauksena tilavuokrista ja muista tutkimuskuluista. Mainittakoon, että presidentti Niinistö osallistuu Israelissa järjestettävään maailmanlaajuiseen holokaustin muistotilaisuuteen. Onko se
aiheuttanut kritiikkiä, ei ole tiedossa ?

Uusi matkalaukku

Tähän ikään mennessä on kotiin kerätty riittävästi enemmän tai vähemmän tarpeellista tavaraa. Joskus löytyy kuitenkin joitakin uusia tarpeita tai vanhan uudistamista. Sellainen tarve oli matkalaukku. Nimen omaan uusi iso matkalaukku. Isolla tarkoitan yli 65 senttiä korkeaa ja noin sata litraa vetävää laukkua. Netistä löytyi monia vaihtoehtoja, mutta ei sikaa säkissä osteta eli laukku piti nähdä ja kokea. Tampereelta löytyy vain muutama laukkuihin erikoistunut laukkuliike. Laukkuja löytyy kuitenkin Prismoista, City-marketeista, Tokmanneista ja Verkkokaupasta. Niissä on monenlaisia vaihtoehtoja. Pääasiassa kuitenkin halvempia ja laadultaan kysymysmerkkisiä laukkuja. Tunnettuja laatumerkkejä ovat Delsey, Samsonite, American tourister jne. Materiaaleja on monenlaisia: ABS-muovista, polykarbonaatista, poluprobyleenistä, alumiinista, kankaasta ja nailonista tehtyjä laukkuja. Hintahaarukka vaihteli 50 € - 600 € välillä. Päätettiin tehdä opintomatka Tuomiokirkonkadulla sijaitsevaan laukkuliikkeeseen. Sieltä olimme ostaneet rikkoutuneiden tilalle uusia, pienempiä laukkuja. Etukäteen päätettiin, että laukun hinta voisi olla 100-150 € välillä. Laupun piti olla kuitenkin kestävä. Saimme erittäin hyvän selvityksen laukkujen materiaaleista, kestävyydestä, uusista laukuista ja tietysti hinnoista. Päätimme ottaa aikalisän ja palata asiaan.

Tänään vaimo kävi uudelleen liikkeessä ja palasi oheisen Samsoniten kanssa. Hintaa tuli 130 €. Laukku on iso ja tilava. Materiaali polyprobyleenia, tilavuus 111 litraa ja paino 3,9 kg. Olimme molemmat tyytyväisiä. Ei muuta kun baanalle.

Mitä tästä opimme ? Yksinkertaisestakin asiasta saa monimutkaisen, kun sille päälle sattuu.
(Opittiin myös miten laaja skaala erilaisia laukkuja on olemassa.)

Jääkiekkoa on taas pelattu

Suomen nuoret leijonat ovat yrittäneet pärjätä Ostravan MM-kisoissa Tsekissä. Kovassa seurassa saavutettiin neljäs sija. Nuoret ovat olleet maailman kermaa viime vuosina. Kultaakin on tullut, joten odotukset olivat korkealla. Pari keskeistä pelaajaa olisi tarvittu menestykseen. Raipe Helmisen suojatit puutuivat kuitenkin kalkkiviivoille. Monet pelaajat siirtyvät tästä eteenpäin miesten sarjoihin. Heillä oli nyt viimeinen näytön paikka juniorisarjoissa. Jotain jäi puuttumaan. Ainakin mitalit. Kanada, Venäjä ja Ruotsi olivat tällä kertaa selvästi parempia. Ihmettelin läpi turnauksen tuomareiden toimintaa. Erikoisia pillipiipareita palkataan näinkin merkittäviin kisoihin. Epätasaisia vihellyksiä pitkin kisoja. Pannaan Suomen menestymättömyys tuomareiden syyksi, kun muita selityksiä ei keksitä.

Liigassa on tahkottu reilu puolet eli 36 ottelua 60 runkosarjapelistä. Liiga on karkeasti ottaen jakautunut kahteen porukkaan. Yläsarjaan ja alasarjaan. Molemmissa on lisäksi kaksi ryhmää. Yläpäätä hallitsevat Kärpät ja Tappara. Haastajina Jyp ja Ilves. Suoraan pudotuspelipaikkaan pyrkivät myös HIFK, HPK, Lukko ja yllätysjoukkue KooKoo. Alapään pahnan pohjimmaisina tuskailevat TPS, Sport ja Jukurit. Kaksi jälkimmäistä ovat olleet peräpään vakikalustoa, mutta tepsin rahakas porukka on yllätys. Nuorten valmentaja Helminen siirtyy seuraavaksi kriisiseuran päävalmentajaksi. Riittäkö se vai tarvitaanko suuri luuta koko seuran toimintaan? Veikkaisin jälkimmäistä. Kuluneen kauden perusteella ehdottaisin yhtä muutosta. Videotarkastukset pois jääkiekosta. Samaa sanoisin myös jalkapallosta. Takaisin dramatiikka ja tuomarien mielivalta. Videotuomiot ja valmentajien haastamiset katkaisevat ja vesittävät hyvän draaman.

NHL:ssä on ylitetty myöskin puolimatkan krouvi. Kärkijoukkueina ovat Washington, Boston ja St.Louis. Floridan Aleksander Barkov on keikkunut kymmenen parhaan pistemiehen joukossa pitkin kautta. Mikko Rantanen oli parikymmentä kierrosta loukkaantuneena, mutta nyt mies iski komeasti hattutempun New Jerseyn verkkoon. Rantasen Colorado on keikkunut lähellä kärkikolmikkoa. Teräväinen, Laine ja Aho kärkkyvät hekin pistepörssin kärkeä kohti. Pistepörssin kärjet Edmontonin Draisaitl ja McDavid ovat iskeneet 44 ottelussa hurjat 65 pistettä kumpikin. Ilahduttavasti nuoret suomalaispelaajat ovat nousseet miesten tasolle. Jatkossa kannattaa painaa mieleen nimet  Kapanen, Heiskanen, Hinz, Armia, Lehkonen ja Ristolainen. Tuttuja nimiä omasta liigastamme. Olen katsellut syksystä lähtien erilaisia NHL:n joukkueiden pelejä. Liike ja yhteispeli ovat huomattavasti kovempaa luokkaa kuin kotimaisilla jäillä. Ei ihme, sillä sarjassa pelaavat maailman parhaimmat kiekkoilijat.
Kolmisenkymmentä suomalaistakin on mukana.

KHL:ssä on nähty Jokereiden nostavan päätään. Viimeeksi joukkueen taidot sai tuntea Pietarin SKA. Jokerit pesi yhden sarjan kovimmista joukkueista tylyin 6-0 numeroin. Olisiko narripaidoissa vihdoinkin kypsyyttä ja taitoa haastamaan kärkijoukkueita play offseissa ? Mene ja tiedä. Keväällä nähdään. Jos jotain pitää veikata, niin loppuottelussa nähdään perinteisesti Moskovan ja Pietarin joukkueet. Siitä pitävät huolen viimeistään tuomarit, jollei muu auta.

Maailmalla

Yhdysvallat tuhosi iranilaisen kenraalin Qassem Suleimanin drome-iskulla Bagdadin lentokentällä. Henkilö oli tarkasti valikoitu. Suleimani oli eräs Lähi-idän merkittävimpiä sotilashenkilöitä, joka nautti suurta arvonantoa monissa muissakin maissa. Yhdysvallat halusi näin näyttää, että Iran ei ole sen suosiossa ja sen liittolaisiakaan ei katsota hyvällä. On lähes selvää, että Yhdysvallat saa kokea merkittäviä kostotoimia. Iranin, Syyrian, Irakin ja näiden naapurimaiden sisällä on monenlaisia sotilaallisia ryhmiä, joilla on tätä varten ollut jo monenlaisia suunnitelmia. Aika kuluu ja jonain päivänä räjähtää. Pahinta on tässäkin siviilien joutuminen uhreiksi ja pelinappuloiksi ison riidn keskellä.

Yhdysvalloissa presidentti Trump saa näin uudenlaisen tilanteen aikaan. Nyt suurlähetystöissä ympäri maailman ollaan varuillaan ja turvallisuustasoja nostetaan. Näin ulkoinen uhka pelaa istuvan presidentin laariin. Näin saadaan kerättyä kansalaisia yhteen. Kotimaan erimielisyydet unohtuvat kun yhteinen viholainen uhkaa. Epäilemättä kyse ei ole pelkästään ulkopolitiikasta ja Iranin uhkaamisesta vaan myös tulevista presidentin vaaleista. Samaa ulkoista uhkaa käyttää myös Venäjän presidentti Putin. Ensin aiheutetaan kriisi, josta aiheutuu ulkoinen paine. Vanha taktiikka puree aina.

EU on uudistamassa maahanmuuttopolitiikkaansa. Asian on hiertänyt jo pitkään, mutta mitään uutta ei ole saatu aikaan. Maat ovat erimielisiä. Uhkana on suurta katastrofien pelko. Lähi-itä on edelleen ruutitynnyri. Turkin sisällä ja lähialueilla muhii iso pakolaisaalto, joka saattaa suuntautua Eurooppaan. Useat Välimeren maat ovat muutenkin kysymysmerkki. Sitä kautta saattaa tulla omia tai muiden maiden pakolaisia. Afrikassa tapahtuu jatkuvasti vallankaappauksia, sisällissotia ja maiden välisiä konflikteja. Ilmaston lämpenemisen on ennakoitu käynnistävän afrikkalaisten paon, kun kuivuus ja nälänhätä uhkaavat keski-Afrikkaa. Näiden uhkakuvien myötä EU yrittää taas kerran
löytää maahanmuuttoon punaisen langan. Eniten huolta on Kreikan, Italian, Ranskan ja Espanjan alueella. Yhdenä mutkana matkassa ovat entiset sosialistiset maat. Niissä populistiset hallitukset eivät
haluaisi jakaa eurooppalaista taakkaa edes yhden pakolaisen verran. Turkin kanssa on tehty diiliä pakolaisten liikkeiden ehkäisemiseksi. Tunisia, Egypti ja Algeria vaikuttavat tällä hetkellä rauhallisilta alueilta, mutta kuinka kauan. Libya on isoin kysymysmerkki. Jonkinlainen suoja ja jarru pitäisi saada eteläisistä Välimeren maista. Samoin tarvitaan yhteinen sopimus siitä, miten jaetaan katastrofimaista tulevien pakolaisten taakka. Totaalinen stoppi lienee mahdottomuus. Realisti pitää myös olla ja ymmärtää maahanmuutosta eniten kärsivien maiden tilanne.

Britanniasta kuuluu hyvin vähän. Vaalien jälkeen kaikki näyttää selvältä. Vai onko se tyyntä myrskyn edellä ? Konservatiivien vaalivoiton myötä Johnsonin hallitus vienee brexitin läpi määräaikaa 31.1. 2020 mennessä. Sen jälkeen alkaa vuoden kestävä sopimusneuvottelujen aika. Silloin hiotaan konkreettiset muodot EUn ja Britannian välisistä suhteista ja käytännöistä. Vaan mikä sopimus nyt brittiparlamentissa hyväksytään ? Onko se Johnssonin muokkaama sopimus, vai jokin aiempi sopimusluonnos ? Siitä ei ole puhuttu enää halaistua sanaa. Vuosien vitkuttelu ei ole johtanut mihinkään uuteen. Johnson on uhonnut panemalle EU:lle luun kurkkuun. Taitaa olla teatteria koko juttu. Sopimus on puitesopimus ja lähellä Teresa Mayn nevottelemaa alkuperäistä sopimusta. EU ei ainakaan ole ollut neuvottelemassa uutta diiliä.

Venäjä ja Ukraina ovat vaihdelleet sotavankeja. Jotain lähenemisen merkkejä on ilmassa. Toisaalta Putin kävi avaamassa junaradan Krimille. Öljytoimituksista saatiin kuitenkin sopimus maiden välille. Muutoksen tuulia olisi mukava odottaa, mutta jos jotain on tapahtumassa, on se pidetty hyvin julkisuudelta piilossa. Pieni uutinen kertoo Venäjän uhkaavan Valko-Venäjän öljy-ja maakaasun toimituksia. Samoja uutisia on kuultu kymmenen vuotta. Halvalla on Venäjä ennen myynyt, mutta nyt ei taas huvita. Valko-Venäjä on taas niskuroimassa, eikä isoveli yhtään tykkää. Näinhän alkoi Ukrainankin irtautuminen. Sitten ölyhanat pistettiin kiinni. Nähtäväksi jää, miten suuri
valkovenäläisten muutoshalut ovat. Irtautuminen isoveljen otteesta vaatii kovan veron ja epäonnistumisen riski on suuri. Presidentti Lukashenko on johtanut Valko-Venäjää 25 vuotta. Hän on tasapainoillut Venäjän kanssa ja pelannut öljyn ja maakaasun hinnoilla vuosikymmeniä. Nyt on otettu yhteyksiä Yhdysvaltoihin, EU:iin ja Kiinaan. Osa kansasta pelkää Lukasenkon myyvän maan pala
palalta Venäjälle. He haluaisivat vahvistaa itsenäisyyttä ja suuntautua länteen. Vajaan kymmenen miljoonan asukkaan Valko-Venäjä joutuu kuitenkin toteamaan realiteetit. Pieni maa on ja pysyy suuren Venäjän naapurina.

Arvoisat Tampereen kaupungin johtajat ja päättäjät !

Ensinnäkin kiitos menneestä vuodesta. Tämä alkanut vuosi onkin sitten eri asia. Eläkkeitä korotettiin 1,2 prosenttia. Päätitte kuitenkin nostaa veroäyriä 0,75 prosenttia. Nyt minulle näyttää käyvän niin, että saan koko vuoden ajalta 2 euroa enemmän kuin viime vuonna. Muu korotus menee teidän kertomien menoylitysten, päiväkotien ja homeongelmaisten koulujen rakentamiseen sun muuhun. Koko elämäni kunnalla toimineena tiedän asian oikean laidan. Teiltä ei löydy papua supistaa ylimitoitettuja hallintomenoja ja niiden aiheuttamia palkkamenoja. Myöskin palvelujen priorisointi on pahasti kesken. Se vaatii tietoa ja rohkeutta. Päätöksiä pitäisi uskaltaa tehdä. Pupu on taas kerran mennyt pöksyyn. On helpompaa tulla eläkeläisten kukkarolle. Luulette,mettä kun tyhjennetään indeksikorotukset kaupungin kassaan, meistä tuntuu ettei mitään olisi tapahtunut. Niin ei kuitenkaan ole. Hinnat nousevat ja indeksikorotuksilla yritetään kompensoida näitä nousuja. Minulle jää tähän kokonaista 2 € enemmän koko vuodelle. Se ei ole oikein.

Ehdotan, että seuraavissa johtajien palkkaneuvotteluissa ja luottamushenkilöiden kokouspalkkioiden korottamisessa mennään samalla tasolla. Esimerkiksi 5.000 €/kk ansaitsevan johtajan palkankorotus nettona on kuukaudessa 0,15 €.  Vuositasolla sama 2 €. Sillä kahdella eurolla onkin sitten vuoden aikana mukavaa brassailla. Siis mihin sen sijoittaisi ? Ostaisinko kupillisen kahvia huoltoaseman kahviosta. Tai reilun litran bensaa. Kenties grillimakkara Tammelan pallokentällä tai pätkä mustaa kuumaa Tammelan torilta. Prismasta sillä saa kymmenen kananmunaa ja kilon vehnäjauhoja. Bussilla pääsee eläkeläisaikaan (9-14) Keskustorille hintaan 1,10 €, mutta loppuraha ei ihan riitä paluumatkaan. Nostitte muuten eläkeläisten bussimatkaakin 1,08 € kahdella sentillä. Jos käy vuoden aikana 50 kertaa kaupungin keskustassa bussilla, menee se kaksi euroa tähän bussilippujen korotukseen.

Sanon vielä yhden asian. Painakaa nyt korvienne taakse tämä kommentti ! Ensi vuonna annatte hintojen indeksikorotuksen täysimääräisenä jäädä eläkeläisten kalpeaan rahakukkaroon. Ensi vuonna hoidatte rahojanne muilla tavoin, kun työntämällä kädet meidän taskuihimme. Muussa tapauksessa seuraavissa kunnallisvaaleissa teemme äänestysboikotin. Näin äänestysprosentti jää kahteen kymmeneen. Sitä ei kestä edes teidänlaisten pelureiden pokerinaamat. Tuliko selväksi !

Munakoisokeitto (thaimaalainen)

Näin vuoden alkupäivinä maistuvat terveelliset ja keveät ruoat. Tein munakoisokeittoa pienistä vihreistä munakoisoista. Nämä munakoisot ovat minulle uusi tuttavuus. Ne ovat pienen sipulin kokoisia ja väriltään vaalean vihreitä. Idea on lainattu. Uuden vuoden viettoon kuului kyläily tuttavaperheen luona. Syötiin thaimaalaista ruokaa, sillä perheen rouva on sieltä kotoisin. Nyt arkena ajattelin yrittää tehdä siellä tarjolla ollutta monakoisokeittoa. Näin minä sen sävelsin.

4 pientä vihreää munakoisoa
1 sipuli
1 porkkana
3 valkosipulinkynttä
1 jalapeno
1 suippopaprika
1 prk kookosmaitoa
5 limen lehteä
1 tlk korianderin siemeniä
1 rkl merisuolaa
1 tlk ruokosokeria
1 rkl kalakastiketta
2 litraa vettä
öljyä
suolaa

Leikkasin kasvikset pieniksi. Kuullotin sipuleita, porkkanaa ja jalapeloa hetken kattilassa. Lisäsin munakoisot ja paprikan. Murskasin morttelissa limen lehdet, korianderin, sokerin ja suolan.Sitten kalakastike, mausteet ja vesi kattilaan. Keittelin seosta reilun puoli tuntia. Sitten lisäsin
kookosmaidon ja tarkistin suolaisuuden.

Maukas keitto tuli. Ei maistunut kuitenkaan samalta kun thaimaalaisen ruovan tuotos. Tosin hänellä oli kanaa. Minulla oli porkkanaa ja paprikaa. Ehkä joskus vakoilen hänen keittiössään, miten hän sen tekee. Hävisin kymmenen nolla. Nolo tunnustaa.

Mennyt vuosikymmen

Joo, se on sitten 20-luku. Sata vuotta sitten alkoi iloinen vuosikymmen. Mikähän nyt alkoi ? Mennyt vuosikymmen oli kyllä yksi parhaimmista. Siihen liittyi monia mukavia asioita.

Yhdellä sanalla sanoisin: vapaus. Vapautumisen vuosikymmen. Vapaudesta on tullut oman elämäni filosofian peruspilareita. Olen ymmärtänyt miten paljon sidonnaisuudet ovat pyörittäneet minua. Se on ilmiselvää, kun on työssä ja on perhe. Minulla on ollut aiemmin kaksikin perhettä. Vipinää on riittänyt ja vaikeita paikkojakin on ollut ihan riittävästi. Työssä viimeiset vuodet olivat monenlaisten vastuiden kantamista. Nyt menneisyys näyttää hullunmyllyltä. Vapaus on tullut hullunmyllyn tilalle. Vapaus ja riippumattomuus. Eläkeaika on lisännyt riippumattomuutta.

Toinen viime vuosikymmenen sana on seestyminen, rauhoittuminen. Mieli on rauhoittunut, kun monet asiat ovat asettuneet. Mieli alkoi rauhoittua, kun löysin elämänkumppanin. Ei toki sen takia, mutta puhumisen takia. Olen saanut olla oma itseni. Olen saanut puhua ja tehdä niitä asioita, joita haluan. Ongelmien väheneminenkin rauhoittaa. Voin ihan hyvin ja rauhallisesti vaikkei minulla olisikaan päivisin mitään ihmeempää tekemistä.

Kolmas asia ei ole niin mukava. Terveys, yleiskunto, muisti, jaksaminen. Ne kaikki ovat heikentyneet. Ei mitään suurta käännettä, mutta pientä hivuutusta. Välillä väsyy ihan ilman mitään syytä. Isoja rasituksia joutuu karttelemaan, sillä niistä palautuu varsin hitaasti. Vaikeita sairauksiakin on ollut. Järki puhuu liikunnan ja tervee ravinnon puolesta, mutta mieli janoaa nautintoa ja helppoa elämää. Kunto heikkenee, kun säännöllinen liikunta vähenee. Muisti pätkii tämän tästä. Pikamuisti takeltelee useimmiten. Sanoja on usein kateissa.

Sitten neljäs elementti viime vuosikymmeneltä. Se on matkailu. Olen saanut/pystynyt/halunnut
matkailla paljon. Euroopan maat ja kaupungit ovat tulleet tutuksi. Ulkomaan matkoja kertyi viime
vuosikymmenellä peräti 51 reissua. Se on melkein puolet kaikista matkoistani. Näillä matkoilla olen käynyt 21 maassa. Viime vuonnakin tuli tehtyä viisi ulkomaan reissua. Kiinnostavia paikkoja ja monenkirjavia muistoja. Eurooppa on kulttuurin aarrearkku. Vanhat kaupungit viehättävät eniten, samoin ihmisten monenkirjavat elämäntavat.

Olen nauttinut myös monista muista puuhailuista kuten ruoanlaitosta, kasvien ja kukkien kasvatuksesta, blogien kirjoittelusta ja tietenkin musiikista, jazzista, rockista jne. Monenlaisia konsertteja, klubikeikkoja ja festareita on koluttu.

Vielä yksi viime vuosikymmen ilmiö. Se on maalaaminen. Olen jo kadottanut taulujen tarkan lukumäärän, mutta luulisin sen olevan kolmen sadan paremmalla puolella. Näyttelyjäkin on ollut 19. Monet niistä kirjastoissa tai kahviloissa. Muutama näyttely on ollut ihan oikeassa näyttelytilassa. Maalaaminen on oma erilainen elementtinsä. Siinä mieli menee jonnekin omaan tekemisen
maailmaan. Siellä pyöritellään ja puntaroidaan ilmaisua, väriä, suhteita, muotoa. Itse maalaaminen oli alun perin päätavoite. Iso tuotanto ja näyttelyt ovat tulleet ikään kuin kylkiäisenä. Jonkinlainen luomisen virta on jatkunut ja tuntuu jatkuvat uudelle vuosikymmenelle. Taso ei päätä huimaa, mutta tärkeämpää on itse toiminta ja ilmaisu. Jotain syntyy aina ja jälkikäteen ihmettelee, mistä ja miten tämäkin teos on väännetty.

Uudelta vuosikymmeneltä ei voi odottaa edellisen kaltaista huimaa muutosta. Hyvä, jos pysyy lähellä nykyistä. Ei sekään tunnu hassummalta, vaikka realiteetti sanoo, että seuraavan vuosikymmen jälkeen lähentelisin 80 ikävuotta. Huh, jätetään sen ajatteleminen tältä erää.