Yleensä sanotaan, että suomalaiset pitävät humalassa kovaa meteliä, tappelevat ja riitelevät ja sitä rataa. Sitä lienee tapahtunut halvan alkoholin maissa kuten Kanarialla ja Las Palmasissa. Kyllä sitä osataan täällä hyvän ja esimerkillisen juomakulttuurin maissakin.
Meidän pieni Torres-katu on kaduista hiljaisimpia päiväsaikaan. Lähellä, noin 40 metrin päässä on ravintola Shack. Sillä on neljä pöytää kadulla. Päivälle se on kiinni, mutta iltaisin paikka herää henkiin. Niin eilisiltanakin. Menimme nukkumaan jo puoli 11 ja kuvittelimme nukkuvamme pitkät yöunet. Toisin kävi. Ravintolan ulkona remeltävät asiakkaat jaksoivat mölytä varttia yli neljään. Nukahtelin pikkuisen aina välillä, mutta pääosa meni valvoessa. Varttia vaille kahdeksalta lapset tulevat kouluun. Kadun toisessa päässsä on koulu. Pienempiä saattavat vanhemmat. Kadulla on mahtava kaiku, joten meille kuulee kaiken mitä koululaisilla ja heidän vanhemmillaan on asiaa. Musiikki kuuluisi hyvän akustiikan takia asiaan. Katusoittajia ei vaan ole näkynyt tai kuulunut. Edellisinä öinä katujen puhdistusauto on herättänyt kuuden kieppeillä. Nyt sitä ei kuulunut tai sitten nukuin.
Ja kun valittamaan ollaan päästy, niin annetaan tulla kaikki. Upea asuntomme on neljä metriä korkea. Liekö se syynä vai heikko eristys, mutta yläpuolella asusteleva pariskunta on ilmeiseati painava-askelisia. Heidän tarmokas kävely kuuluu tänne meille aivan liian hyvin. Päivisin ja öisin.
Kyllä helpotti kun sai purkeutua. Toivon mukaan perjantaiyönä saadaan nukkua. Lauantaina on espanjalaisten menoilta ja yö. Silloin on turhaa toivoa unirauhasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti