Minna-Leena Lahti, sopraano ja Tarmo Peltokoski, piano
Hienoja vetoja nähtiin pitkin iltaa. Mieleenpainuvimpia olivat kuitenkin naisesiintyjät. En erityisesti ole kiinnostunut oopperasta tai klassisesta laulusta, mutta valloittava Minna-Leena Lahti oli ihanan vaikuttava paitsi äänellään, myös ilmeikkäällä olemuksellaan. Viulisti Tami Pohjolan loistelias, herkkä, täyteläinen viulun ääni lumosi kahdessa Kreislerin biisissä. Jazzlaulaja Maja Mannila päästi itsensä irti hienossa impovisaatiossa ja osoitti Suomen jazztaivaalle syntyneen uuden tähden. Ei herraseurakaan jäänyt naisista jälkeen. Tarmo Peltokoski pyysi yleisöltä ehdotuksia pianokappaleista. Saatiin pari Sibeliusta, Myrskyluodon Maijaa, Chopinia, Beethoovenia. Näistä Peltokoski improvisoi yhden kappalevyyhdin, jossa vaihtelivat mainitut sävellykset. Ossi Tanner ja Anton Mejias suorittivat oman osionsa keskittymällä pianoklassikoihin. Kitaristi Johannes Granroth jäi hieman taustalle Peela yhtyeessä ja Maja Mannilan basistina, mutta muutamia maukkaita sooloja mies pääsi kuitenkin
väläyttämään. Illan päätti Milo Mäkelän omaperäinen rocktrio. Esiin on nousemassa omaa
persoonallista tyyliään kehittelevä rockidoli.
Johannes Granroth ja Peela yhtye
Pari sanaa myös paikasta. Yllättävän näppärästi vanhasta lehtien lukusalista on kasatta pari sataa ihmistä vetävä klubi. Äänentoisto oli mainio, tarjoilu pelasi ja intiimi tunnelma oli katossa. Tänne pitää tulla uudelleen. Liput maksoivat muuten parikymppiä. Ei paha tästä raikkaasta showsta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti