Mennyt vuosikymmen

Joo, se on sitten 20-luku. Sata vuotta sitten alkoi iloinen vuosikymmen. Mikähän nyt alkoi ? Mennyt vuosikymmen oli kyllä yksi parhaimmista. Siihen liittyi monia mukavia asioita.

Yhdellä sanalla sanoisin: vapaus. Vapautumisen vuosikymmen. Vapaudesta on tullut oman elämäni filosofian peruspilareita. Olen ymmärtänyt miten paljon sidonnaisuudet ovat pyörittäneet minua. Se on ilmiselvää, kun on työssä ja on perhe. Minulla on ollut aiemmin kaksikin perhettä. Vipinää on riittänyt ja vaikeita paikkojakin on ollut ihan riittävästi. Työssä viimeiset vuodet olivat monenlaisten vastuiden kantamista. Nyt menneisyys näyttää hullunmyllyltä. Vapaus on tullut hullunmyllyn tilalle. Vapaus ja riippumattomuus. Eläkeaika on lisännyt riippumattomuutta.

Toinen viime vuosikymmenen sana on seestyminen, rauhoittuminen. Mieli on rauhoittunut, kun monet asiat ovat asettuneet. Mieli alkoi rauhoittua, kun löysin elämänkumppanin. Ei toki sen takia, mutta puhumisen takia. Olen saanut olla oma itseni. Olen saanut puhua ja tehdä niitä asioita, joita haluan. Ongelmien väheneminenkin rauhoittaa. Voin ihan hyvin ja rauhallisesti vaikkei minulla olisikaan päivisin mitään ihmeempää tekemistä.

Kolmas asia ei ole niin mukava. Terveys, yleiskunto, muisti, jaksaminen. Ne kaikki ovat heikentyneet. Ei mitään suurta käännettä, mutta pientä hivuutusta. Välillä väsyy ihan ilman mitään syytä. Isoja rasituksia joutuu karttelemaan, sillä niistä palautuu varsin hitaasti. Vaikeita sairauksiakin on ollut. Järki puhuu liikunnan ja tervee ravinnon puolesta, mutta mieli janoaa nautintoa ja helppoa elämää. Kunto heikkenee, kun säännöllinen liikunta vähenee. Muisti pätkii tämän tästä. Pikamuisti takeltelee useimmiten. Sanoja on usein kateissa.

Sitten neljäs elementti viime vuosikymmeneltä. Se on matkailu. Olen saanut/pystynyt/halunnut
matkailla paljon. Euroopan maat ja kaupungit ovat tulleet tutuksi. Ulkomaan matkoja kertyi viime
vuosikymmenellä peräti 51 reissua. Se on melkein puolet kaikista matkoistani. Näillä matkoilla olen käynyt 21 maassa. Viime vuonnakin tuli tehtyä viisi ulkomaan reissua. Kiinnostavia paikkoja ja monenkirjavia muistoja. Eurooppa on kulttuurin aarrearkku. Vanhat kaupungit viehättävät eniten, samoin ihmisten monenkirjavat elämäntavat.

Olen nauttinut myös monista muista puuhailuista kuten ruoanlaitosta, kasvien ja kukkien kasvatuksesta, blogien kirjoittelusta ja tietenkin musiikista, jazzista, rockista jne. Monenlaisia konsertteja, klubikeikkoja ja festareita on koluttu.

Vielä yksi viime vuosikymmen ilmiö. Se on maalaaminen. Olen jo kadottanut taulujen tarkan lukumäärän, mutta luulisin sen olevan kolmen sadan paremmalla puolella. Näyttelyjäkin on ollut 19. Monet niistä kirjastoissa tai kahviloissa. Muutama näyttely on ollut ihan oikeassa näyttelytilassa. Maalaaminen on oma erilainen elementtinsä. Siinä mieli menee jonnekin omaan tekemisen
maailmaan. Siellä pyöritellään ja puntaroidaan ilmaisua, väriä, suhteita, muotoa. Itse maalaaminen oli alun perin päätavoite. Iso tuotanto ja näyttelyt ovat tulleet ikään kuin kylkiäisenä. Jonkinlainen luomisen virta on jatkunut ja tuntuu jatkuvat uudelle vuosikymmenelle. Taso ei päätä huimaa, mutta tärkeämpää on itse toiminta ja ilmaisu. Jotain syntyy aina ja jälkikäteen ihmettelee, mistä ja miten tämäkin teos on väännetty.

Uudelta vuosikymmeneltä ei voi odottaa edellisen kaltaista huimaa muutosta. Hyvä, jos pysyy lähellä nykyistä. Ei sekään tunnu hassummalta, vaikka realiteetti sanoo, että seuraavan vuosikymmen jälkeen lähentelisin 80 ikävuotta. Huh, jätetään sen ajatteleminen tältä erää.