Euroviisujen Suomen karsinta saatiin pois alta. Järkevästi kisa käytiin yhdessä tapahtumassa. Tätä herkkua on turha venyyttää useisiin pikkutapahtumiin. Toista on Ruotsissa, jossa jokainen aluetapahtuma kerää yleisöä yhtä paljon kun meidän eilinen pääkilpailu.
Toinen hyvä asia oli ulkomainen äänestys Minusta on hyvä, jos saadaan hieman vinkkiä, mitä muiden maiden ihmiset ajattelevat Suomen ehdokkaista. Ratkaisu jäi kuitenkin kotimaan äänestäjille. Molempien tahojen suosikki oli helsinkiläinen duo Norma John. Kappale oli Blackbird. Se olikin ainoa kappale, jossa oli jonkinlaista imua. Sävellys oli ihan hyvä vaikka b-osa puuttuikin. Ehkä pianon pimputus yritti ajaa sitä, mutta kunnon b-osalla biisi olisi noussut korkeammille sfääreille. Muut kappaleet ja esiintyjät olivat melko vaisuja tai onnettomia. Puuttui sävellys, sovitus ja esiintymistaito. Pohjat vetivät Knuckelbone Oscar ja Club de Perse. Esiintymiseen oltiin molemmissa jutuissa panostettu, mutta kappale oli turhaa höttöä. Muista esiintyjistä en jaksa heittää kommenttia.
Kahden huonoimman esiintyjän tasolle pääsivät myös ylipirteä juontajakaksikko Siegfrieds-Lahtinen. Tarkoitus lienee tehdä hauska ja viihdyttävä ohjelma, jonka parissa on kiva olla. Nyt toisen juontajan puujalkavitsit ja toisen skandinaaviskaa, nuoria miehiä, naisia, sateenkaaria, koko maailmaa, vaihtovaatteita ja euroviisuja rakastava hösselö juonto pyrkivät viemään tilan itse asiasta. Kysehän oli jonkinlaisesta kilpailusta ja edustajan valinnasta isompaan kilpailuun. Kolmas juontaja olikin sitten sitä euroviisu-uskovaisten joukkoa, jonka tarkoitus lienee ollut tasapainottaa ja rauhoittaa vauhtimimmien kiitoa. Jossakin määrin hän onnistuikin kertomaan mitä oikeasti oli tekeillä.
Yleisöä (lapsia) oltiin haalittu paikalle norjalaisen teiniduon avulla. Hyvä sinänsä, sillä yleisö tuntui jaksavan huutaa ja ablodeerata kaikkien esiintyjien jälkeen. Oppivaisia kun ovat. Parasta tapahtumassa olivat voittaja ja ohjelman loppuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti