Händel kuoro oli valmistanut konserttiinsa amerikkalaisten säveltäjien musiikkia. Kuoronjohtaja Debra Gomez-Tapio on muuttanut aikoinaan Amerikasta ja halusi tuoda 100-vuotiaalle Suomelle onnitteluja ameriikan sävelten muodossa. Launataina esitetyn konsertin paikkana oli Tuomiokirkko, joka asetti hieman rajoitteita kuoron ja istrumenttien sijoitteluun. Kuoro ja osa soittajista roudasivat itsensä permannolta parvelle.
Introna kuultiin Randall Thompsonn Allelua a capella. Kuoro lauloi ilman säestystä. Kappale oli varovaista johdantoa siihen mitä varsinainen konsertti piti sisällään. Seuraavana kuultiin maailman ensi-iltana David Glaserin On the Nature of Things. Siinä kuoroa avustivat Tre Tonus ja lyömäsoittaja Harri Lehtinen ja vibrafonisti Karolyn Stonefelt. Kappale oli kevyt, moderni tuulahdus, jossa rytminvaihdokset ja kevyesti henkäilevät äänet vuoropuhelivat kuoron äänimaisemien kanssa. Varmasti Händel kääntyili levottomasti haudassaan, kun kuoro esitti jotain näin uudenaikaista musiikkia. Hatunnosto kuoron johtajalle, joka oli uskaltanut ottaa vaikean, mutta ainutlaatuisen teoksen ohjelmistoon.
Tämän jälkeen siirryttiin parven puolelle. Lou Harrisonin Concerto for Organ and Percussion on sävelletty uruille ja lyömäsoittimille. Säveltäjä on halunnut tutkia näiden kahden elementin yhteistä fuusiota. Perkussioina olivat piano, kellopeli, vibrafoni, celesta ja putkikellot. Mestariurkuri Ilpo Laspas ja Tre Tonus vahvistettuna Osuma Ensamblella loihivat esiin upeita elementtejä Harrisonnin sävellyksestä. Hieno teos soi pauhun lailla kirkon interiöörissä. Katossa olevan käärmeenkin suupielessä näkyi hieman hymynkaretta uudenlaisien äänimaailmoiden täyttäessä paikan. Vaikuttavaa musiikkia ja mielestäni myös koko konsertin kohokohta, vaikkei kuorolla ollutkaan roolia tässä teoksessa.
Konsertin loppupuoli oli omistettu Leonard Bernsteinin virsille. Chichester Psalms on sävelletty samannimisen kirkon konserttiin. Hebreaksi lauletut psalmit olivat bernsteiniläisittäin uudenlaisia säveliä. Kuoron lisäksi parvella esiintyivät urkuri Ilpo Laspas, kontratenori Teppo Lampela, harpisti Liisa Viitanen, Tre Tonus ja solistikvartetti. Erityishuomio on annettava kontratenori Teppo Lampelan laululle. Harmooninen ääni, jonka tasoista harvemmin kuulee Suomessa. Myös kuoro oli näissä sävelissä parhaimmillaan.
Itselleni tämä 1900-luvulta nykyaikaan sävelkokonaisuus osui sopivaan maastoon. Musiikissa oli vaikeutta, ennalta arvaamattomuutta ja vaihtelevia ääni-ilmastoja. Mitä muuta voikaan nykysäveltäjä
sijoittaa sävellyksiin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti