Viime perjantaina katselin ja kuuntelin jazzia silmästä silmään Tampereen 36. Jazz Happeningissa.
Jazzliitto myöntää vuosittain Yrjö-palkinnon vuoden jazzmuusikolle. Tänä vuonna sen sai trumpetisti Verneri Pohjola. Viimeistään Pohjolan työstämä musiikki isänsä, basisti Pekka Pohjolan teoksista, toi hänet kansalliseen ja kansainväliseen tietoisuuteen. Verneri Pohjola esitti yhdessä rumpali Mika Kallion kanssa lyyrisen teoksien palkintojen jaon päätteeksi. Yleisradion varjo Yrjö-palkinto annettii helsinkiläiselle Koko-jazzklubille.
Shabaka & The Ancestors yhtye on britti Shabaka Huchinsonin etelä-afrikkalaisista muusikoista kokoonpantu yhtye. Bändi soitti tunnin mittaisen kappaleeen. Se oli afrikkalaispohjaista musiikkia, jossa oli mukana vahva julistava sävy.. Välillä kahden fonistin, kahden perkussionistin, basistin ja vokalistin yhteistyö äityi hurmosmaiseen paatokseen. Väliin julistettiin feminismiä politiikkaan. Fonisti Huchinson oli väkevä inprovisoija. Itseäni hieman häiritsi runsas mollisävyinen soitto. Kokonaisuus oli kuitenkin vaikuttava.
Lavalle astui kuusikymppisen fonistin Steve Colemanin Fift Element yhtye. Kuultiin jonkinlaista coolin ja fuusion yhdistelmää. Tai pitäisikö sanoa coolin ja funkin yhdistelmänä fuusiojazzia ?Colemanin tyyli on coltranemaisen luovaa ja voimakasta, mutta metallisen teknistä soitantaa. Funkymaista otetta toi kvartettiin basisti Anthony Tidd. Esitys oli taitava, mutta ehkä hieman persoonaton.
Lyömäsoitinvelho Tony Allen tuli Tampereelle Tribute to Art Blakey yhtyeensä. Soitettiin siis edesmenneen lyömäsoitinvelhon Art Blakeyn mausiikki Allenin sovituksina. Kuuntelin vain yhden kappaleen. Bändin soundi oli hieno, kokonaisuus tasapainossa ja Allenin sovitustyö oli onnistunutta. Tämä oli selvästi illan parasta antia, vaikka väsymys ohjasi minut kotiin unien pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti